Satsa luonnetestissä

Satsa kävi Tuusulassa 29.11. Lappalaiskoirien järjestämässä luonnetestissä. Tuomareina oli Lea Haanpää ja Tarja Matsuoi.

Pisteitä kertyi yhteensä +154, kaikki osa-alueet plussan puolella ja laukausvarma. Eli varsin tyytyväinen olen tuon Pämpyläisen suoritukseen!

Tässä vielä osa-alueet eriteltyinä, ja tuomareiden kommenteilla lisättynä:

1. Toimintakyky: +1 (kohtuullinen)
-Kohtuullisen ylärajoilla, eli lähellä jopa hyvää (+2). Satsa selviytyi testistä hyvin.

2. Terävyys: +3 (kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
-Seinällä lähtee puolustamaan itseään aika nopeasti, loppuvaiheessa etsii pakoreittiä enemmin kuin hyökkää. Rehellinen koira, eli ei ilmaise toista kuin mitä tekee. Osaa lukea ihmistä.

3. Puolustushalu: +3 (kohtuullinen, hillitty)
-Puolustaa laumaansa eli on mukana juonessa.

4. Taisteluhalu: +3 (suuri)
-Todella hyvä, nauttii leikistä ja tuo kapulaa uudestaan vedettäväksi. Kelkalla nimenomaan taisteluhalun avulla päätti mennä selvittämään mikä hitto se oikein on, vaikka ensin pelkäsi sitä ihan hemmetisti. Pimeähuoneessa ei ongelmia.

5. Hermorakenne: +1 (hieman rauhaton)
-Hermoissa ei mitään vikaa. Näkee että kuormittuu testin aikana, mutta siitä huolimatta pystyy toimimaan hyvin.

6. Temperamentti: +1 (erittäin vilkas)
-"Välillä siitä tulee aika vikkelä"... kaiken se huomaa, toisinaan ehkä liiankin paljon. Mitään ei jää näkemättä. :D (tosin tämä tuomari tykkäsi tälläisistä erittäin vilkkaista koirista) :)

7. Kovuus: +1 (hieman pehmeä)
-Muistaa ikävät asiat (haalari), mutta pystyy unohtamaan ne joskus jopa nopeamminkin mitä tuo "hieman pehmeä" antaa viitteitä. Tervettä itsesuojeluvaistoa.

8. Luoksepäästävyys: +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
-Ei ongelmia missään vaiheessa testiä, luottaa ihmiseen vaikka olisi härnättykin.

Laukauspelottomuus: +++ (laukausvarma)
-Tuomarit epäili Satsan olevan kuuro, kun ei reagoinut laukauksiin millään tapaa... :D eli ei mitään ongelmaa tässä osiossa.

Kiitokset Hannelle ja Johkalle matkaseurasta ja testisuorituksen kuvaamisesta!

Hakua ja pekoa

Satsan kans ollaan siis osa KPKY:n (Kouvolan Palveluskoirayhdistys) pelastuskoiraryhmää. Hälytyskelpoisuus on vielä kaukana, mutta kovasti sitä tavoitetta kohti treenataan. :o)

Eka partiointiharjoitus 3.8.2014

Raunioilla

Tykkimäellä yhteistyötä treenaamassa. :)

Tasapainoilua metrin korkeudessa heiluvalla vaijerisillalla.

Rengaskeinussa kokeiltiin vauhdin hurmaa.

Peko-ryhmäläisiä yhteiskuvassa Tykkimäellä 5.10.2014

Här är vi - på Åland!

...tai jotain sinne päin... Juu tack tack, jag gärna cyklar i skogen! :o)

Kävästiin siis viikonloppureissulla Ahvenanmaalla, ja nohevina yhdistettiin samalle reissulle koiranäytelmöinti sekä turistilöinti.

Matkaan lähdettiin lauantaina 27.9. aamuyöstä kolmen aikaan (kyllä!!), tai oikeammin auto liikkui vasta puoli neljän tienoilla, koska pumpputermari nro 1 päätti ottaa ja hajota juuri lähtöhetkellä kun kaatui pärekorin kans portaalle. Joten piti siis keittää uus annos kahvia matkaevääksi pumpputermariin nro 2...

Kausalassa vaihdettin Toyota Fordiin, eli hypättiin Hannen ja Johkan matkaan ja lähdettiin suuntaamaan kohti Turkua. Turussa oli määrä olla hieman ennen kahdeksaa, koska laiva lähti klo 8.45. Eli oli siis ihan mukavasti aikaa matkantekoon; ehdittiin pitämään aamupalatauko, pakollinen wc-pysäytys ja tekemään pieni kunniakierroskin siinä matkan varrella. ;o)

Turkuun ennätettiin hyvissä ajoin, ja löydettin jopa oikeaan paikkaankin ihan ensimmäisellä yrittämällä! Ja autojonossa bongattiin jo ensimmäinen porokoirakin. Menomatka laivalla meni melko pitkälti hytissä loikoillessa ja univelkoja periessä - toki käytiin "pakolliset" laivakarkit ostamassa.

Perillä Maarianhaminassa oltiin n.klo 14.10, ja siitäpä lähdettiin sitten suuntaamaan kohti majapaikkaamme (Övernäsgården Stugby) joka sijaitsi vain pienen ajomatkan päässä satamasta. Hieman murua rinnan alle, ja sittenpä sitä alettiinkin olla jo aika valmista kauraa unten maille...

Teinit riehuu - Lady yrittää kovasti parhaansa mukaan kestää...

Lisää meuhkaamista

Juu ei - en kestä!

Sunnuntaina 28.9. oli määränpäänä Eckerö -halli ja KV-näyttely, eli hieman päälle 30km siirtyminen länteen. Lähtö ei mennyt ihan niinku Strömssöössä, mutta kaikesta huolimatta perillä oltiin ihan sopivassa ajassa.

Tunnelma näyttelyssä oli vallan rento - porokoirakehän ympäriltä löytyi mukavia uusia tuttavuuksia.

Tuloksetkin oli vallan mainiot: 

Satsalle VAL ERI2, SA, PN2 & VARACA 

(joka huhujen mukaan vahvistetaan Cacibiksi?!?) 

Sissille VET ERI1, SA, PN3 & VET-ROP.

Lady Von Siiseli BIS-VET kehässä. :o)

Sunnuntaina käytiin vielä näyttelyjen jälkeen ajelemassa hieman ympäri Maarianhaminan seutuja. Sangen pieneltä paikalta vaikutti, kun aina löydettiin itsemme jostain tutusta (jo aiemmin nähdystä) paikasta.

Maanantaina aamulla kävin koirien kans käveleksimässä pitkin Övernäsin rantaa, ja tottakai pakollisia posetuskuvia piti ottaa.

Sissi ja Satsa.

Johka - Arctic Soul Lapponian Johkka

Joppis-Poppis!

Puolilta päivin pakattiin rytmiryhmämme autoon, siivottiin jälkemme ja sanottiin heihei:t Övernäs'ille sekä Tompalle ja Jussille. ;o)

Ennen laivanlähtöä ajeltiin vielä hieman lisää Maarianhaminassa, ja käveltiin satama-alueella.

The Pro-Poro-Team! :o)
Johka, Hanne, Sissi ja Satsa
(ja allekirjoittanut kameran takana)

Kotimatkalla oli kaikin puolin rauhallista sakkia...

Takaisin Turkuun saavuttiin puoli kahdeksan aikoihin illalla, ja siitä sitten lähdetiin suuntaamaan takaisin kohti kotia!

 Mutta siis matkan yhteenvetona: me oltiin joka päivä oikeassa paikassa oikeaan aikaan - vähänkö oltiin siis todellaki Pro-Poro-Team!

Kiitos Hannelle matkaseurasta - HUIPPU REISSU!!!

Satsa = uunituore FI MVA!!

Jumankekka - nyt se osui kohdalleen! Satsasta tuli tänään FI MVA eli Suomen Muotovalio! Neljäs näyttely sen jälkeen kun on täyttänyt 2v., eli kait se on pikku hiljaa uskottava että kyllähän tuo ihan kaunis koira on... Päivän kruunasi sijoitus ryhmäkehässä - Satsa oli seitsämän koiran joukosta todella hienosti RYP2! Pohjanpystykorva oli RYP1, suomenpystykorva RYP3 ja lapinkoira RYP4 (ilman sijoja jäi jämpti, karhukoira ja länsilaika). Tuomarina sekä rodussa että ryhmässä oli Riitta Lahtovaara. Ja sen verran täytyy vielä sanoa, että Satsa oli päivän porokoirista (yht. 8kpl) AINOA kuka sai SA:n... meijän Pämpylä!!

AVO ERI1, SA, PN1, SERT -> FI MVA, ROP & RYP-2!! :)

Apulaismyymäläpäällikkö & vara-apulaismyymäläpäällikkö.

Joinan päivinä olen pitänyt koiria mukana Verlan puodissa, kun ei nuista tunnu sielä haittaa olevan... Tässä otos eräältä päivältä siitä, mitä kassan takana tapahtuu:

Sissi ottaa yleensä paikkansa tiskin alta, makoilee sielä tyytyväisenä ja huiskauttaa hännällään aina kun tervehdin asiakasta joka saapuu puotiin sisään. Toisinaan sen häntä näkyy tiskin alta puodin puolelle, ja sekös herättää hilpeyttä asiakkaiden keskuudessa. Välillä se työntää nenänsä näkyville. Sissikin haluaa ilmeisesti ottaa osaa asiakaspalveluun. ;o)

Satsaa taas ärsyttää suunnattomasti, kun ei pääse tervehtimään kaikkia ihmisiä jotka sisään tulevat... Välillä sille iskee hirmuinen syli-ikävä, jolloin sen on päästävä syliin hetkeksi istuskelemaan - ja sekin toki hymyilyttää asiakkaitamme. :o)

Varsin huomaamattomia on nämä tiskin takana majailevat "vahtikoirat", eipä ne juurikaan ylimääräisiä ääniä päästele tai levottomina liikahtele - siksipä niitä onkin kiva pitää mukana aina silloin tällöin. Eikä niistä monikaan asiakas ole missään vaiheessa lainkaan tietoinen...

Satsan kanssa ollaan nyt tekemässä pitkää puotivuoroa, kun tänään täällä Verlassa on KSS Energia Oy:n 40v. juhla. Puotien on siis toivottu olevan auki myös ilta-aikaan. Tuossa se Satsa nyt nukkuu tiukalla kiepillä omalla alustallaan, eikä tunnu maailman meno sen unta häiritsevän...

Virkakoira virkapaikallaan. Kyllä se pelottaa ainaki puolet asiakkaista pois! ;)

"Reipas veteraani" ja "Erinomainen tyyppi".

Noilla sanoilla alkoi siis Sissin ja Satsan arvostelut Maailman Voittajassa! Ja molemmille vielä laatumaininta "erinomainen"! Luokkasijoituksia ei kummallekaan tullut, sen verran kova taso oli. Eipä silti, en niitä sijoituksia edes odottanut. Molempien arvostelut löytyy omilta sivuilta.

Satsan kanssa AVO-luokassa oli yhteensä 29 narttua, joista 16 sai ERI:n, lopuille tuli EH. Tuomarina oli Marja Talvitie. Luokkasijoitus ei ollut siis lähelläkään, mutta eipä tuo haitannut kun Mötikkä meni niin hienosti!

Sissin kanssa veteraaneissa kilpaili 15 muuta koiraa, joista yhtä lukuun ottamatta kaikki saivat ERI:n. Sissi oli mukana vielä kahdeksan parhaan joukossa, kunnes tuomari Jukka Kuusisto tuli kättelemään - joten ei pöllömpi suoritus siis ollenkaan tuolta Pötikältä!

WDS 2014 oli siis tuplasti ERInomainen päivä! Mieltä lämmittää erityisesti se, että nuo ERI:t tuli pitkän linjan porokoiratuomareilta. Satsan poikaystävä Eero (Tuhkavuorten Yön Revontulenloisto) sekä omistajansa Kaisa oli myös meidän jengissä mukana. Eero olikin todella hienosti nuorten luokan ykkönen eli pääsi kilpailemaan sertistä, cacibista ja MV -tittelistä (sekä myöhemmin vara-sertistä ja vara-cacibista). Eero oli mukana myös kasvattajaluokassa, jossa tulivat toiseksi.

Näytelmöinnin jälkeen Lady Von Siiseli pääsi autoon lepäämään, koska aamulla saatiin auto todella hyvälle paikalle parkkihalliin - auringolta suojaan ja paikkaan jossa kävi koko ajan pieni tuulenvire, joten missään vaiheessa ei autosta tullut tukalan kuuma paikka kun ikkunat oli raollaan. Me muut lähdettiin shoppailemaan, kun edellisenä päivänä näin myynnissä olevan juuri niitä valjaita joita olen Satsalle peko-hommiin suunnitellut ja netistä katsellut. Sieltäpä löytyi sitten vallan passelit Julius K9 -merkkiset valjaat, joista alan nyt tuunaamaan työasua Satsalle.

Perjantaina olin siis Maaritin ja Bonon kanssa ottamassa alkutuntumaa tähän suureen tapahtumaan. Bono oli nuorten luokan kakkonen. Ja kuten "Kolmas kerta toden sanoo", niin sunnuntaina lähdin vielä Titin mukaan turisteilemaan ja loppufiiliksiä ottamaan. Titin ve-laika Siltamiehen Vilijonkka oli lauantaina valioluokassa Cacib+ROP, eli sai MV-14 -tittelin. Hienoa!

Satsan sertijahti, osa 2: Lisää sivuosumia...

Mikä onkaan vara-sertin jälkeen se toinen pahin mahdollinen, mikä voi käydä?

No tietenkin se, että olet ainoa narttu joka voi vastaanottaa sertin, ja tuomari heittää käteen sileän ERI:n eikä anna SA:ta. 

Näin siis Ristiina KR:n tuliaiset 19.7. Kokonaisuutena varsin hieno arvostelu tällä(kin) kertaa, mutta ei kuitenkaan riittävän hyvä ollakseen sen hiton SA:n arvoinen... ;D
(ja jos tuosta nyt jotain positiivista aletaan repimään, niin Satsa oli kuitenkin päivän paras porokoira koska ne kaksi muuta - avo uros ja val narttu - saivat kumpikin EH:t)

Mutta mepä keräämme sisua seuraavaa näytelmää varten, joka muuten on elokuun alun WDS 2014! Siinäpä meille onkin seuraava tavoite: valioituminen Maailman Voittajassa... :D

Sissi on myös EE VMVA!

Ja näinhän siinä kävi, että Sissistä tuli myös Eestin Veteraanimuotovalio! Tänään tuli vahvistus sähköpostiin, että molemmat tittelit on nyt totta. 

Eli Sissi voi nyt sitten ylpeänä kertoa olevansa 

FI & EE MVA, EE VMVA Koivulehdon Cecilia Kakkonen. :o)

Satsan sertijahti, osa 1: Hivottelee, hivottelee...

P**kele sentään - että niinku vara-sertin tyrkkäsivät sunnuntaina Joutsassa kouraan! Erittäin lähellä oli siis Pämpyläisen valioituminen, mutta ei - vaaleansininen oli päivän väri. Arvostelussa miinusta tuli polvikulman puutteesta ja kapeasta takaliikkeestä, muilta osin kaikki oli hyvin. Itse asiassa vaaleansininen oli koko meijän tiimin väri - Hannelle ja Johkalle (Arctic Soul Lapponian Johkka) myös va-sert. Tuomarina porokoirilla oli Jetta Tschokkinen, joka ilmeisesti on vielä aika tuore tapaus tällä rodulla. Mutta mukavan tuntuinen tuomari kuitenkin oli hän. :o)

Niin ja käväisimpä mie myös toisessa kehässä pyörähtämässä muutaman juoksukierroksen, kun remmin päähän iskettin islu Siltamiehen Jazz eli Ukko. Ukolle KÄY ERI1. Samaisen rodun PN-kehästäkin itseni löysin hetkeä myöhemmin... Iltapäiväksi saatiin meijän uuteen hienoon PINKKIIN näytelmätelttaan alivuokralaisia, kun jäätiin Titin seuraksi ryhmäkehää odottelemaan. Itäsiperianlaika Siltamiehen Cin Cin soveltui joukkoon vallan mainiosti, olihan sekin turkinväriltään musta ja saanut vara-sertin. Sen sijaan rotutoveri Riistavietin Roihu eli Roikale ei sitten millään - sillähän oli päivän saavutuksena SERT & ROP... ja turkin värikin ihan väärä... No, sopu sijaa antoi... ;o)

Nytpä siis suuntaamme katseet kohti seuraavaa näytelmäkehää, josko sieltä tärppäisi. Jos ei, niin sitten seuraavasta. Tai seuraavasta. Tai sitä seuraavasta. Tai ens syksynä. Tai ens talvena. Tai tulevana keväänä. Tai... joskus. Onhan tuota aikaa, mutta kun ei malta!!! :D

Tuore EE MVA!!

Lady Von Siiselin kans heitettiin Pärnun reissu 4.-6.7.2014 koiranäytelmöinnin merkeissä. Kotiintuomisiakin riitti - ainakin EE MVA -titteli! Sekä toki kasa ruusukkeita ja muutama pieni pokaalikin... ;o)

Pärnu RN 4.7.2014 - Cert & ROP
Uunituore EE MVA, tuomarina Esa Ruotsalainen.
(kuva Titi Broman)

Perjantaina oli tosiaan ryhmänäyttely, josta tavoitteena oli saada se serti jotta EE MVA on mahdollinen. Ja sieltähän se tuli - ennakko-odotuksista poiketen! Hieman nimittäin hirvitti siinä vaiheessa kun reilua viikkoa ennen reissua näin aikataulut, ja kävi ilmi että olikin tullut tuomarimuutos. Sissihän kävi E.Ruotsalaisella reilu vuosi sitten, tuloksella AVO EH1. Järin suuria odotuksia ei siis ollut, joten erittäin iloisesti oltiin yllättyneitä kun se serti sieltä napsahti meijän kouraan! Sissi oli klo 03.45 herätyksestä ja monen tunnin reissaamisesta todella väsynyt, joten kehässä esiintyminen ei ollut sitä parasta Sissiä mitä on nähty.

Lauantaina oli vuorossa isompi koitos, KV-näyttely, josta tavoitteena oli saada se ensimmäinen cacib. Sissi näytelmöi valioluokassa ja tuomarina oli Irina Azen Valkovenäjältä. Hyvin nukutun yön jälkeen Sissi oli huomattavasti pirteämmällä päällä, ja kehässä nähtiin jo pilkahdus sitä vanhaa kehäkettua. :o) Sää oli todella lämmin, stadionilla ei tuuli käynyt juuri lainkaan ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Onneksi katsomo oli koko päivän varjossa, niin oli ihan siedettävät olot. Hieman helpotti myös se, että Sissi kävi kahlailemassa meressä ennen kuin tultiin näyttelypaikalle odottelemaan vuoroamme.

Mersu-tyttö ;)

Niin ja saatiinhan me siis lauantailtakin se mitä haettiin, eli meijän ensimmäinen (ja viiminen...) CACIB. Hotellille kävellessä Sissi halus pysähtyä  puistonpenkille poseeraamaan palkintojensa kans...

Pärnu KV 5.7.2014 - Cacib & ROP

Sunnuntaina käytiin kehässä vielä "kerta kiellon päälle". Sissi korkkasi veteraaniuransa, tuomarina oli italialainen Guido Vandoni. Sissi oli ihan mukavassa iskussa, tuloksena ROP, Vet-cert & VET-ROP. Nyt sitten jännätään sitä, että tuliko Sissistä samalla reissulla myös Eestin veteraanimuotovalio eli EE VMVA. Ryhmäkehissä ei yllättäen tullut sijoitusta minään päivänä... ;o)

Tässä vielä se näytelmätähti kaikkine palkintoineen!

Kiitokset Titille järjestelyistä ja matkaseurasta! Sekä tietenki ennen kaikkea siitä, että tälläselle reissulle meijät houkuttelit! Ens vuonna uudestaan? :o)

Viimeaikaiset kuulumiset kuvakoosteena.

Laiskuus iski kun helteet tuli... jotenka pidemmittä puheitta - tässä kuvakoostetta viime viikkojen tapahtumista, kun en jaksa sen kummemmin niistä tarinoita runoilla...

Kymen Spanielien järjestämän mejä-kokeen virallinen kisamaskotti.

Kotimatkalla väsy yllätti kisamaskotin...

...ja vetämätön olo jatkui myös kotona...

Naapurin porokoirapoikaa, Viliä käytiin yhtenä päivänä moikkaamassa.
Satsa etualalla, taustalla Sissi vasemmalla ja Vili oikealla.

Sissi. Eipä siitä sen enempää...

Ensin tanssin Boriksen kans...

...sitten otin lepiä kotisohvalla.

Uudet liivit.

Uudet valjaat.

Voisitko nyt avata sen oven?

Piiparisen aamupala - ihan v*tun iso hiiri!

Kodinturvajoukot asemissaan.

Joko me kohta noustaan ylös?

Jaalan Pyhäjärvi.

Ja kerta kiellon päälle...

Niin, sanoinko mie jotain siihen suuntaan, että seuraavan kerran mennään näytelmäkehään vasta juhannuksen jälkeen... Olihan tuo Pämpyläinen ilmoitettu eiliseen ryhmänäyttelyyn jo huhtikuun alussa, ennen Pertunmaan näyttelyä. Vielä lauantai-iltana mietin että mennäkö vai eikö mennä... ja näin jälkiviisaana täytyy todeta - kannatti herätä!

Satsalle varsin upea tulos: SERT & ROP! Tuomarina Aila Lehmussaari (arvostelu Satsan omalla sivulla). Näyttelyyn ilmoitettu yht. 5 porokoiraa. Nyt me sit ihan aikuisten oikeasti jäädään sille näyttelytauolle, eli seuraavan kerran misseillään sitten heinäkuussa. Tässä joutessamme treenaillaan lisää pelastuskoiratoimintaa eli hakua ja jälkeä.

Pyöräytinpä samassa näyttelyssä, toisessa kehässä myös fieldspanieli Bonon (Fecimus Santa's Sleigh). Eikä sekään keikka jäänyt ilman kotiinviemisiä: SERT & ROP & RYP-4!

Siinäpä se koko päivä sit vierähtikin Selänpään lentokentällä juostessa... :o)

(tässä julkaisussa Satsan ja Bonon kuvat: Maarit Suur-Näkki)

Haukkuva hakukoiran alku

Satsan kans on käyty nyt kokeilemassa hakua. Tähän astihan se on vain jäljestänyt, joten hieman uuteen maailmaan on nyt siirrytty. 

Ja eikä tuota Pämpylää (ja sen taitoja) voi kuin ihmetellä: jo heti ensimmäisellä harjoituksella oli aivan tietoinen siitä mitä pitää tehdä: Jostain tulee ihmisen haju, ja se pitää löytää. Kovasti teen nenällä töitä - mistä se haju oikein tulee? Tuleeko se täältä vasemmalta? Ei, se tuleekin täältä oikealta... hmmm... vai tuolta edestä? Nuuskinpa tässä vähän maata, jos sieltä löytyisi vastaus. Höh, ei auta yhtään. Nenä uudestaan ilmaan. Hahaa! Se haju tuleekin tuolta takaa! Ja salamana pinkaisu maalimiehen luo. Palkkana kissanruokaa - NAM!

Kotiläksynä (naapurien iloksi) alettiin sitten opettelemaan haukkumista käskystä... ihmeen helposti se haukku sieltä löytyi, vaikka tähän asti on melko lailla haukkumista kielletty. Ja eilen testattiin, että haukkuu myös vieraalle. Eli joskopa sen jonain päivänä sais vielä yhdistettyä maalimieheenkin ilman erillistä komentoa. 

Jäljelläkin käytiin tänään, eikä se sitäkään taitoa ole unohtanut. Hieman arvelutti näinköhän malttaa pitää nenän maassa, kun tuntuu niin voimakkaasti ottavan ilmasta vainua. Kylläpä se vain jäljen nosti ylös, ja lähti suoraan oikeaan suuntaan menemään (takajäljelle ei tällä kertaa aikomustakaan). Alussa oli ehkä intoa enemmän kuin älyä (tai sitä ilmavainua), ja hieman meinasi lähteä hortoilemaan. Tiukalla pidätyksellä Pämpylä ruotuun ja matka jatkukoon hitaasti mutta varmasti. Kulmatkaan eivät tuottaneet juurikaan vaikeuksia, osasi vallan mainiosti etsiä uuden suunnan. Satsan päässä lienee käynyt ajatus että "Varsinaisia pölkkypäitä nää metsään eksyneet, kun tällä tavalla holtittomasti joka suuntaan poukkoilevat..."

Ne on rankkoja nää treenipäivät...

Yhtä vaille valmis!!!

Satsa sai siis eilen Pertunmaan ryhmänäyttelystä toisen sertinsä, ja oli samalla myös hienosti VSP!! ROP oli valioluokan uros Lakkanevas Beana Birka, "Irkku". Tuomarina oli Sakari Poti, samainen herra joka n. vuosi sitten valitsi Sissin ROP'iksi kahden nartun edelle - ei siis pöllömpi tuomari ollenkaan. ;o)

Tuo sertipysti on miusta kivan erilainen. :o)

Arvostelu oli varsin ruusunpunainen, joten siksipä tässä onkin taas hieman pilvilinnoissa leijailtu. Noooo... seuraava näyttely palauttaa sit taas mukavasti maanpinnalle...

Kolmatta sertiä lähdetään siis jahtamaan vasta juhannuksen jälkeen, kunhan neiti on täyttänyt 2v. eli sitten kun FI MVA -titteli on mahdollista saavuttaa. :o)

Tässä vielä kuvan kera tuo sertifikaatin arvoinen, vastakkaisen sukupuolen paras Pämpylä uusine palkintoineen!

Tätikoira vain tiiraili näkyiskö jossain oravaa...

En tiedä mikä auringonpistos vaivasi pari päivää sitten, kun sitä vain huomasin että olin laittamassa rullaluistimia jalkaan ja Siiselihän se siinä istui edessä valjasvarustuksessa valmiina lähtöön. Viime viikolla kun taisin vielä mainita, ettei moiseen hommaan kyseisen koiruuden kans kannattais ryhtyä... Sangen positiivinen yllätys kuitenkin oli se, miten vaivattomasti päästiin vauhtiin. Ensimmäiset puolisen kilometriä tuo tätikoira hieman haahuili ja mutkitteli, mutta vanhana ja viisaana taisi hoksata että helpommalla pääsee kun suosiolla juoksee suoraan. Niinpä siinä sitten jonkinlainen yhteinen sävel löydettiin, ja matkaa taitettiin n.3,5km.

Kotona vaihdoin koiraa, ja heti perään polkastiin Satsan kans n.7km lenkki. On tuo Satsa vain kyllä varsin ihanteellinen rullaluistelukaveri - se ei liiemmälti hötkyile tai mutkittele, vaan kuuliaisesti juoksee rinnalla koko ajan. :o)

Maaliskuun loppua ja huhtikuun alkua

 Kylän paras oravavartio Siiseli & Piiparinen. Meijän pihalla on siis alkanut vierailemaan (vihdoin ja viimein) orava, ja sitäkös pitää sitten aina porukalla tarkkailla. :o)

Sissilläkin tulee parin kuukauden päästä veteraani-ikä täyteen - eikä kyllä uskoisi. Siihen malliin on ollut taas päätöntä menoa tässä parin päivän aikana. Ei kait se aikuistu ikinä...

Jokunen hetki vietettiin tuossa kotipihalla riekkuen, Sissi viuhto menemään keppien kans kuin mikäkin pentukoira, ärsytti Satsaa tahallaan eikä antanu toisen ottaa keppiä vaan piti sen tiukasti itellään. Välillä se tosin malttoi istahtaa alas tuumailemaan omiaan.

Satsan kans käytiin kokeilemassa rullaluistelua. Eilen illallahan tämän kuningasajatuksen päähäni sain, kun pohdiskelin miten saisin ilmaa polkupyörän renkaisiin. Joo-o, en ole vielä itekään keksiny mistä nuo rullaluistimet sitten tuli mukaan kuvioihin...

Lähtöhetkellä kyllä hieman jänskätti, että mitähän tästä nyt tuleekaan. Kun Satsaa en ole siis koskaan ennen rullaluistimilla juoksuttanut, ja itelläkin on edellisestä luistelukerrasta aikaa ainakin pari vuotta. Mutta yllättäen kyllä, molemmat mentiin kuin vanhat tekijät. Ja koska matka taittui ongelmitta, niin pyyhkäistiin sitten kerralla sellanen n.7km lenkki. Nytpä tuossa vieressä sohvalla kuorsaakin jälleen kerran yksi melko nuutunut poronen...