Yhtä vaille valmis!!!

Satsa sai siis eilen Pertunmaan ryhmänäyttelystä toisen sertinsä, ja oli samalla myös hienosti VSP!! ROP oli valioluokan uros Lakkanevas Beana Birka, "Irkku". Tuomarina oli Sakari Poti, samainen herra joka n. vuosi sitten valitsi Sissin ROP'iksi kahden nartun edelle - ei siis pöllömpi tuomari ollenkaan. ;o)

Tuo sertipysti on miusta kivan erilainen. :o)

Arvostelu oli varsin ruusunpunainen, joten siksipä tässä onkin taas hieman pilvilinnoissa leijailtu. Noooo... seuraava näyttely palauttaa sit taas mukavasti maanpinnalle...

Kolmatta sertiä lähdetään siis jahtamaan vasta juhannuksen jälkeen, kunhan neiti on täyttänyt 2v. eli sitten kun FI MVA -titteli on mahdollista saavuttaa. :o)

Tässä vielä kuvan kera tuo sertifikaatin arvoinen, vastakkaisen sukupuolen paras Pämpylä uusine palkintoineen!

Tätikoira vain tiiraili näkyiskö jossain oravaa...

En tiedä mikä auringonpistos vaivasi pari päivää sitten, kun sitä vain huomasin että olin laittamassa rullaluistimia jalkaan ja Siiselihän se siinä istui edessä valjasvarustuksessa valmiina lähtöön. Viime viikolla kun taisin vielä mainita, ettei moiseen hommaan kyseisen koiruuden kans kannattais ryhtyä... Sangen positiivinen yllätys kuitenkin oli se, miten vaivattomasti päästiin vauhtiin. Ensimmäiset puolisen kilometriä tuo tätikoira hieman haahuili ja mutkitteli, mutta vanhana ja viisaana taisi hoksata että helpommalla pääsee kun suosiolla juoksee suoraan. Niinpä siinä sitten jonkinlainen yhteinen sävel löydettiin, ja matkaa taitettiin n.3,5km.

Kotona vaihdoin koiraa, ja heti perään polkastiin Satsan kans n.7km lenkki. On tuo Satsa vain kyllä varsin ihanteellinen rullaluistelukaveri - se ei liiemmälti hötkyile tai mutkittele, vaan kuuliaisesti juoksee rinnalla koko ajan. :o)

Maaliskuun loppua ja huhtikuun alkua

 Kylän paras oravavartio Siiseli & Piiparinen. Meijän pihalla on siis alkanut vierailemaan (vihdoin ja viimein) orava, ja sitäkös pitää sitten aina porukalla tarkkailla. :o)

Sissilläkin tulee parin kuukauden päästä veteraani-ikä täyteen - eikä kyllä uskoisi. Siihen malliin on ollut taas päätöntä menoa tässä parin päivän aikana. Ei kait se aikuistu ikinä...

Jokunen hetki vietettiin tuossa kotipihalla riekkuen, Sissi viuhto menemään keppien kans kuin mikäkin pentukoira, ärsytti Satsaa tahallaan eikä antanu toisen ottaa keppiä vaan piti sen tiukasti itellään. Välillä se tosin malttoi istahtaa alas tuumailemaan omiaan.

Satsan kans käytiin kokeilemassa rullaluistelua. Eilen illallahan tämän kuningasajatuksen päähäni sain, kun pohdiskelin miten saisin ilmaa polkupyörän renkaisiin. Joo-o, en ole vielä itekään keksiny mistä nuo rullaluistimet sitten tuli mukaan kuvioihin...

Lähtöhetkellä kyllä hieman jänskätti, että mitähän tästä nyt tuleekaan. Kun Satsaa en ole siis koskaan ennen rullaluistimilla juoksuttanut, ja itelläkin on edellisestä luistelukerrasta aikaa ainakin pari vuotta. Mutta yllättäen kyllä, molemmat mentiin kuin vanhat tekijät. Ja koska matka taittui ongelmitta, niin pyyhkäistiin sitten kerralla sellanen n.7km lenkki. Nytpä tuossa vieressä sohvalla kuorsaakin jälleen kerran yksi melko nuutunut poronen...