Kauniit ääriviivat omaava kokonaisuus...

...sanoi Juha Putkonen kun Satsaa arvosteli!

Vaan kylläpä oli tämän päivän saavutus ihan melkoinen yllätys. Eilen illalla viel ajattelin itekseni, että mihin näyttelyihin sitä muka ollaan huomena menossa. Jotenkin oli fiilis kadoksissa. Tänä aamuna sentään löytyi jotain intoa, tuli sitten auto pakattua ja matkaan lähdettyä. Kun ei kerta tuon kauempana ollut näyttelykehä. Eikä näköjään siis pöllömpi ratkaisu ollenkaan. Liiemmälti ei siis harmita vaikkei saatu edes varasertiä, vaan päin vastoin - täällä sitä hihkutaan riemusta kun saatiin tuolla karvattomuudella tuollainen tulos! Satsan poikaystävä Eero oli tänään varsin komealla päällä, nappasi toisen sertinsä ja oli VSP. :o)

Näytelmäkehän ulkopuolelta sen verran kuulumisia, että Satsan kans aloitellaan treenaamaan uudessa koiraporukassa tässä kevään aikana. Katotaan josko sen seurauksena saatais se BH suoritettua jossain vaiheessa... Jälkitreenit jatkuu, ja vähän myöhemmin saatetaan uskaltautua kokeilemaan myös mejää.

Sissikin on vielä menossa mukana. Nautiskelee olostaan ja viettää varsin onnellista koiranelämää. Vanhuus sitä lie on ruvennut vaivaamaan, kun viime aikoina on alkanut kestämään sohvalla nukkuessaan toisen läheisyyttä ja kosketusta - tähän asti kun ei ole ollenkaan sietänyt sitä, että toinen on ihan vieressä tai koskee silloin kun Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa on sohvalla uinumassa. Ja muutenkin siitä on tullut vähän Höpsö, isolla Hoolla. Eipä uskois että mittariin tulee kesäkuun alussa jo 8v... päin vastoin, tuntuu että Siiseli vain nuortuu päivä päivältä. Ainiin! Heinäkuun alulle meillä on vähän suunnitelmia, mut niistä lisää myöhemmin... ;o)

Unikeko

Pientä porokoiranpoikasta joskus nyt vaan vähän vätystää...

...ja tottakai äänitehosteiden kanssa...
*snorrrrrr :o)

Se päivä kun jouduin kalojen ruuaksi

Enpä olis ihan äkkiä uskonu, että joku päivä viel istun penkillä jalat altaassa joka on täynnä nälkäisiä pikkukaloja ja jotka syö miun jalkoja!

Eli tämmönen työpäivä oli siis tänään. Ja näin jälkikäteen ajateltuna; ei mikään pöllömpi keikka ollenkaan. Vaikka Helsingin keskustaan pitikin autolla ajaa... navihaattori ja apukuski, niin hengissä selvittiin! :o)

Paikka siis jossa käytiin, on 
KutiKuti Fish Foot Spa.

Karvaton Rotanhäntäapina tässä taas HEI!

Siis mitä? Minäkö muka joku Karvaton Rotanhäntäapina? Ja minullako muka kookkaat korvat? Höh... kaikkee ne keksii...

Siiselin Sängynavauspalvelusta, Hyvää Iltaa!

Ja menossa mukana tottakai myös Herra Possu :o)