Koiranäytelmöintiä

Viime viikonloppuna kävästiin Satsan ja Mansin kanssa näytelmöimässä Siilinjärvellä. Syy, miksi noinkin kauas matkattiin, oli kotikennelissä - tavoitteena oli siis saada kasvattajaryhmä kasaan Pohjanpaimenille. Ja Mansi lähti mukaan ihan vain huvin vuoksi ja urheilun kannalta, kokeilemaan onneaan pentuluokkaan kun vielä siihen pääsi. Sissi jäi matkan varrelle systerin luo hoitoon, kun perjantaina ajeltiin Leppävirralle Satsan synnyinkotiin sukulaiskoiria ja niiden ihmisiä moikkaamaan.

Lauantaina lähdettiin jo melko aikaiseen kohti Kirsua eli näyttelypaikkaa, koska itälaikat alkoi jo klo 9. Mansin kanssa samassa pentuluokassa oli toinenkin koira, joka yllättäen sijoittui kilpailuluokassa meidän edelle - eihän sillä värillä tietenkään mitään väliä, mutta... :D Erittäin tyytyväinen olen kyllä Mansin käytökseen kehässä ja sen ulkopuolella, eipä siinä mitään moitittavaa ollut.

Porokoiria oli ilmoitettu huimat 24kpl, eli todella hyvä saldo ryhmänäyttelyyn! Uroksia ja narttuja oli aika lailla puolet ja puolet, ja kaksi kasvattaryhmääkin oli ilmoitettu.

Tuomari Eija Lehtimäki vaikutti olevan melkoisen tarkka ja tiukka, ERI tuntui olevan hyvin tiukassa. Moni aiemmin ihan hyvin pärjännyt koira lähti nimittäin kehästä H:lla tai EH:lla pois. Ja Satsahan oli käytännössä aivan karvaton, häntäkin sillä oli kuin mikäkin rotanhäntä... olin siis aivan varma että sieltä se meijän misseilyuran ensimmäinen H nyt napsahtaa. Satsahan aloitti junnuluokan juuri tämän samaisen tuomarin arvostelemana, ja silloin tuloksena EH. Silloin oli sentään jonkinverran parempi karvatilanne...

Kasvattajaryhmän toteutuminenhan oli nyt tässä vaiheessa enää Satsasta kiinni, koska sisarpuolet Hatka (JUN ERI1, SA, PU1, sert), Rakka (JUN EH2) ja Helka (JUN EH1) olivat saaneet kasvattajaryhmään riittävät tulokset.

"Järkytys" oli kyllä melkoinen, kun kehäsihteeri nosti ilmoille punaisen lappusen, eli sieltäpä se ERI tuli! Valioluokan kilpailuluokassa Satsa jäi kolmanneksi, kun oli niin karvaton. Järkytys vain suureni, kun tuomarilta irtosi vielä SA! Lopputulemana Satsa oli PN4, johon olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen.

Kasvattajaluokassa kilpailimme Suopunkitytön (koirilla EH, ERI, ERI, ERI/SA) kennelin kanssa. Tuomari tykkäsi molemmista ryhmistä, molemmat saivat KP:n. Järjestys määräytyi tällä kertaa sen mukaan, kumpi ryhmistä oli tyypiltään yhtenäisempi - ja tällä kertaa se oltiin ME! Eli Kennel Pohjanpaimen oli päivän ROP-KASV! Tämä tiesi siis BIS-kehien odottelua...

Väliajalla siirryimme pienen matkan päähän tauolle Tiinan ja Hatkan luo kahvittelemaan ja purkamaan energioita pellolle. Siinä odotellessa laskeskeltiin, että näyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 8 eri rodun kasvattajaryhmää.

BIS-KASV -kilpailussa esitettiin kuitenkin "vain" viisi ryhmää, eli yksi meistä jäisi palkintosijojen ulkopuolelle. Vähänkö tässä vaiheessa taas jänskätti, koska alkukesästä Heinävedellä oli sama tilanne - viisi ryhmää kilpailemassa neljästä palkinnosta. Tuomarina oli norjalainen Eli-Marie Klepp, joka oli arvostellut vinttareita tässä samaisessa näyttelyssä. Ja täytyypä sanoa että kyllä kannatti jäädä odottelemaan loppukehiä, sillä Pohjanpaimenet oli tällä kertaa todella hienosti BIS3-kasv! Hirvikairan jämptit oli ykkösiä, Yegorov'in venäjänvinttikoirat kakkosia ja Staalon lapinkoirat neljänsiä. Viidennelle sijalle jäi Riverwolf'in irlanninsusikoirat.

Että vähänkö oltiin taas iloisia!!!!

Tässä vielä meijän Ryhmä Rämä BIS-3 KASV sijoituksella!
Vasemmalta: kasvattaja Leila ja Helka (P. Dolce), Marjo ja Rakka (Didgerido), mie ja Satsa (Cha-Cha) sekä Tiina ja Hatka (Doppio).

(kuva kopioitu näyttelyn sivuilta)