Ja eikä tuota Pämpylää (ja sen taitoja) voi kuin ihmetellä: jo heti ensimmäisellä harjoituksella oli aivan tietoinen siitä mitä pitää tehdä: Jostain tulee ihmisen haju, ja se pitää löytää. Kovasti teen nenällä töitä - mistä se haju oikein tulee? Tuleeko se täältä vasemmalta? Ei, se tuleekin täältä oikealta... hmmm... vai tuolta edestä? Nuuskinpa tässä vähän maata, jos sieltä löytyisi vastaus. Höh, ei auta yhtään. Nenä uudestaan ilmaan. Hahaa! Se haju tuleekin tuolta takaa! Ja salamana pinkaisu maalimiehen luo. Palkkana kissanruokaa - NAM!
Kotiläksynä (naapurien iloksi) alettiin sitten opettelemaan haukkumista käskystä... ihmeen helposti se haukku sieltä löytyi, vaikka tähän asti on melko lailla haukkumista kielletty. Ja eilen testattiin, että haukkuu myös vieraalle. Eli joskopa sen jonain päivänä sais vielä yhdistettyä maalimieheenkin ilman erillistä komentoa.
Jäljelläkin käytiin tänään, eikä se sitäkään taitoa ole unohtanut. Hieman arvelutti näinköhän malttaa pitää nenän maassa, kun tuntuu niin voimakkaasti ottavan ilmasta vainua. Kylläpä se vain jäljen nosti ylös, ja lähti suoraan oikeaan suuntaan menemään (takajäljelle ei tällä kertaa aikomustakaan). Alussa oli ehkä intoa enemmän kuin älyä (tai sitä ilmavainua), ja hieman meinasi lähteä hortoilemaan. Tiukalla pidätyksellä Pämpylä ruotuun ja matka jatkukoon hitaasti mutta varmasti. Kulmatkaan eivät tuottaneet juurikaan vaikeuksia, osasi vallan mainiosti etsiä uuden suunnan. Satsan päässä lienee käynyt ajatus että "Varsinaisia pölkkypäitä nää metsään eksyneet, kun tällä tavalla holtittomasti joka suuntaan poukkoilevat..."
 |
| Ne on rankkoja nää treenipäivät... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti