Karvaton Apina täällä hei...

Niin... Satsa päätti sit aloittaa totaaalisen karvanlähdön just tässä "parhainpaan" näyttelyaikaan. Pari viikkoa sitten käytiin Miehikkälässä, tuomarin kommentina "pohjavilla puuttuu täysin". No, näkispä se samainen tuomari miltä tuo koiruus näyttää tällä hetkellä - nyt oltais varmaan jo reilusti miinuksen puolella sillä mitta-asteikolla...

Maaliskuun eka päivä pitäis mennä "taas" kehään misseilemään, mut... enpä tiedä kehtaako tuollasta nakupelleä sinne viedä. Harkitaan. Ja maaliskuun lopulla olis seuraavat mahdolliset näytelmät, tuskinpa sinnekään ehtii karvojansa pahemmin kasvatella. Voipi siis olla että meijät näkee seuraavan kerran kehässä vasta huhtikuun puolessa välissä Pertunmaalla. Nooooh, katsellaan nyt miten tilanne etenee.

Jotain positiivista sentään: Satsan luustokuvauksista on nyt annettu viralliset lausunnot kennelliitossa, ja todella mukavat tulokset oli: lonkat A/A ja kyynärät 0/0, eli parasta mahdollista laatua siis! Molemmilla vanhemmillahan, eli Armi-äipällä ja Hukka-isukilla, on samat tulokset, joten eipä ole omena kauas puusta pudonnut :o)

Muita mukavia uutisia pororintamalta on Sissin serkkupoika Vantin valioituminen viime viikonloppuna, ja Satsan puoliveljestä Boriksesta pitäis tulla isukki ihan tuossa laskiaisen tienoilla :o)

Lapset hoitoon ja mamma maailmalle.

Takana pienimuotoinen irtiotto arkeen: lähdettiin kaverin kans käymään autolla Tallinnan maalla. Toissapäivänä sunnuntaina mentiin aamusta laivalla yli, ja eilen iltalaivalla tultiin takaisin. Yötä oltiin Tallinnan keskustassa, Viru-hotellia vastapäätä (enkä just nyt muista mikä se hotelli olikaan nimeltään...). Varsinaisesti ei mitään suurempia osteltu, ihan jotain pientä vain... ;o)

Kissat jätettiin kotiin talonvahdeiksi. Poroset meni poikaystäviensä Rekon ja Eeron luo hoitoon jo lauantaina illasta - kiitokset Kaisalle ja Nikolle! Satsakin oli osoittanut kiitollisuuttaan, tosin ehkä hieman kyseenalaisin (kostein...) keinoin. Olipa tuo ekana yönä könynny totuttuun tapaan sänkyyn yöunille, mut pikalähdöt sai heti kun paljastui! :o) Sissillä oli maailma vähän meinannut romahtaa pariin otteeseen, etenkin kun juniori-osasto oli oikein innostunut temuamaan. Vaan kylläpä tuo Lady Von Siiseli hengissä siitäkin selvis - "Mikä ei tapa, se vahvistaa". Eli varsin ongelmitta oli siis nuo pari päivää mennyt.

Mihin se tammikuu oikein katosi?!?

Jösses. Tänään hoksasin, että nythän ON JO helmikuu. Kuka varasti tammikuun? Näkikö kukaan? Onko se todistettavasti ollut kuitenki olemassa? Mihin tää aika taas häviää...

Viime aikoina ei meidän lauman elämässä ole järin suuria muutoksia tapahtunut, sitä samaa kuuluu mitä ennenkin. :o)

Melkein kolmen kuukauden misseilytauon jälkeen kävästiin Satsan kans Miehikkälässä ryhmänäyttelyssä. Korkattiin nuorten luokka tuloksella EH2. Tuomarin mukaan päänmitalla hävittiin Liljalle (Mikälie Siellä Menee) joka sai EH1. Poikaystävä Eerokin oli menossa mukana, ollen JUN ERI1 ilman SA:ta. Porokoirissa ei siis valittu ROP'pia lainkaan, kun ne kaks muuta junnu-urosten osallistujaa sai H:t molemmat.

Satsan tulos ei sinänsä yllättänyt, kun täysin pohjavillatonhan se oli... mut laatuarvostelu oli kyllä todella koiran näköinen, eli siihen olen erittäin tyytyväinen. Nytpä siis kasvatellaan kuukauden verran lisää turkkia, ja maaliskuun alussa uusi yritys. :o)