Koska heinäkuun alussa saatiin BH-koe hyväksytysti läpi (vaikkei tulokset vielä koiranetissä näykään...), niin lähdettiin sitten "samoilla lämpimillä" avaamaan koekausi.
Koepaikka saatiin Lappeenrannasta pelastusrauniokokeesta (PERA-A). Koko kesähän me on käytännössä treenattu pelkästään raunioita; hakua otettu vain muutaman kerran ja jälkeä ei kertaakaan. Kun jotenkin vain tuo rauniotyöskentely kiinnostaa minuu ihan mielettömästi! Ja kyllä Satsakin siitä tykkää. ;) Rauniokokeeseen kuuluvat tottelevaisuus- ja ketteryystreenit olivat sujuneet Satsan kans ihan kiitettävästi koko kesän, joten päätin (kouluttajan tukemana) että lähdetään testaamaan millä taitotasolla olemme.
Kokeen järjestelyt olivat aika "mielenkiintoiset" - jokainen voi itse käydä paikan päällä toteamassa minkälainen areena tottiksessa oli... että eipä siitä sen enempää...
Tottista päästiin(?) suorittamaan ensimmäisenä koirakkona. Yllättävän vähän tunnistin omaa jännitystä, vaikka sitä selkeästi oli havaittavissa. Satsa tuntui olevan hieman nukuksissa, etenkin seuraamisessa. Se taas haahuili vähän omiaan, ja jäävissä liikkeissä alkoi taas ennakoimaan. Ja jotain aivan uskomatonta: perusasentoon siirtymiset oli tänään jotain aivan törkeän huonoa toimintaa Satsalta, paikoin vaati jopa kolmannen (tai jopa neljännen?!?) käskyn että tuli oikeaan asentoon sivulle. Siis jotain ihan uskomatonta sikailua tuolta koiralta... o.O ja tuo jos mikä vaikutti käytännössä jokaisen liikkeen arvosteluun alentavasti. Mutta: eteenlähetyksestä olen ERITTÄIN tyytyväinen, se meni todella upeasti, suoraviivaisen määrätietoisesti eteenpäin ja maahan menonkin totteli kaukokäskynä ERITTÄIN hienosti! Ja paikkamakuu: TÄYDELLINEN!! Edes jotain ilonpilkahduksia meijän suorituksessa... Tottelevaisuus siis läpi, kokonaisuutena ei kuitenkaan mitenkään kovin hyvällä arvostelulla. Mutta pääasia että läpi meni. Eipähän tarvi sitä enää tällä kaudella suorittaa, jos nyt johonkin kokeeseen vielä paikka saadaan.
Ketteryysesteillä tapahtui taas jotain ihan omituista. Satsa vaikutti siltä kuin olisi ensimmäistä kertaa tuollaisiin "huvipuistohärveleihin" käsketty! Liikkuva tynnyrisilta - arastelua. Keinu - vaati toisen käskyn että keikautti. Tikapuut - arastelua, meni loppuun asti vasta toisella komennolla. Pituushyppy - ensin meinasi varastaa, ja toisella lähetyksellä kieltäytyi totaalisesti edes yrittämästä hyppyä ja tyylikkäästi kiersi esteen. Putki - no siinä ei ongelmia, muuta kuin perusasentoon nousemisessa... Epämukava alusta - todella pelottava paikka, siis tuolle koiralle joka raunioilla ja rauniotalossakin liikkuu täysin ongelmitta kaikilla alustoilla. Toisella (ja kolmannellakin käskyllä...) sain seuraamaan jollain tapaa alustan yli. Pöydät - totaalinen murheenkryyni, ei minkäänlaista hahmotusta niiden sijainnista, saati sitten merkin paikasta (no, jos kiinnostaa, niin jokainen voi taas itse käydä toteamassa järjestelyt merkin ja pöytien sijoittelun suhteen...). Että ketteryysesteille siis tyssäsi meidän koepäivä, tuloksella puutteellinen eli hylätty.
Ja huvittavintahan tässä kaikessa arkailussa ja varomisessa on nyt se, että kun kaikki koirakot olivat suorittaneet ketteryysesteet ja valmistautuivat etsintä-osioon, niin kävin Satsan kanssa vielä läpi nuo ketteryysesteet. Eikä tuolla p**keleen Pämpylällä ollut enää mitään ongelmia millään telineellä... hiton Ämpyysi! Pituushypyn hyppäsi todella komealla loikalla yli, kun esteen toisella puolella oli palkkapurkki odottamassa. Ja hyppäsi myös toisen kerran. Ja kolmannen. Ja neljännen. Että näin. Pöydillä sillä oli edelleen vaikeuksia niiden sijainnin hahmottamisessa, ja alkoi hieman ämpyilemään vastaan. Mutta kun päättäväisesti kävin melkeinpä tassusta pitäen näyttämässä missä se vasen pöytä on, niin muut pöydät menikin sitten jo melkein niinkuin pitääkin.
Loppupäivä menikin sitten kisakatsomossa, raunioetsintäsuorituksia (8kpl) seuratessa. Täytyy sanoa, että sekin oli kyllä sangen opettavaista. Hieman ehkä tässä vaiheessa vielä otti päähän tuo Ämpyysi, mutta siinä se pikku hiljaa laantui kun loppupäivän vietti mukavassa seurassa.
Että eipä tässä muuta kuin lisää treeniä, koekalenterin selailua, ja uuden koepaikan metsästämistä, josko sellainen vielä tälle kaudelle irtoaisi jostain. Ja kiitokset Akulle, joka on jaksanut meitä kouluttaa!! :)
