Sissille uusi titteli - LV VMVA

Se taisi olla elokuun alkua, kun Anne alkoi ensimmäisen kerran puhumaan Latvian reissusta. Paria viikkoa möyhemmin tuli Hennan kanssa puhetta, että Eestin puolelle voisi lähteä vaikka marraskuussa cacib-näyttelyyn (koska C.I.B. -säännöt muuttui sen verran että nämä ER-taustaiset koirat Satsa ja Elmo voisivat sen nyt saavuttaa). Enhän mie mikään yllytyshullu ole, joten........ siinäpä meillä sitten olikin porukka kasassa, kun asiaa vähän enemmän pohdittiin ja haaveiltiin ja suunniteltiin ja pähkäiltiin. Vaikka KV-suunnitelmat vaihtuikin KR-näyttelyyn, niin eipä tuo ketään haitannut. Matkaan oli siis lähdössä Sissi, Elmo ja Sarre sekä kolme yllytyshullua naista. :D
(Satsa jäi kotiin, koska sille oli odotettavissa juoksut juuri nuihin aikoihin, ja Latvian sääntöjen mukaan juoksuinen narttu ei saa osallistua siellä näyttelyihin)

Auto startattiin matkaan perjantaina 4.12. aamulla klo 4.30. Edellisenä iltana keräännyttiin kaikki tänne meille, jotta saadaan auto ajan kanssa ja huolella pakattua, sen sijaan että aamuyöllä kiireessä yritetään tunkea häkit ja tavarat ja ittemme kyytiin. Helsingistä lähdettiin klo 7.30 lautalla yli Tallinnaan, siitä suunta etelään läpi Eestin. Latvian rajan yli Riikaan, ja auton keula länteen Latvian rannikkoa ja Liepajaa kohti. Perille saavuttiin joskus seitsämän maissa illalla, käytännössä ilman sen suurempia kommelluksia (mitä nyt yhdessä isossa eritasoliittymässä navigaattori vähän sekoili ja ohjasi omille teilleen, ja käski heti kohta tekemään U-käännöksen...). Tuuli ja sade yltyi melkoisesti illan aikana, joten vallan tyytyväisiä olimme siihen ratkaisuun, että lähdetään matkaan jo ensimmäistä näyttelypäivää edeltävänä aamuna, eli jolloin tuulta ei ollut juuri nimeksikään.

Majoituimme Hotelli Livassa, aivan Liepajan keskustassa ja näyttelypaikan läheisyydessä. Kaikin puolin paikka oli ihan onnistunut valinta, joten uskaltaa suositella muillekin tai mennä uudestaan joskus toisella reissulla.

Ensimmäinen näyttelypäivä alkoi sangen mielenkiintoisella automatkalla. Mehän siis jo tiesimme missä näyttelypaikka sijaitsee, koska edellisenä iltana olimme ajaneet sen ohi hotellille saavuttaessa. Näin ollen emme katsoneet aiheelliseksi laittaa edes navigaattoria päälle, koska matkaa oli tosiaan se kilometri ja käytännössä suora reitti. Siinä sitten toiseen risteykseen ajaessa ja aikoessamme kääntyä vasemmalle huomasin, että meidän kaistalle asvalttiin oli piirretty iso A-kirjain. Kysyinpä vielä naisilta että miksi se siinä on ja että mitähän se tarkoittaa. Kaikesta huolimatta käännyttiin vasemmalle, ja melko äkkiä selvisikin mitä se A tarkoitti - oltiinpa sitten nimittäin bussikaistalla! Eihän siinä, onneksi sentään oikeaan liikennöintisuuntaan menossa... Äkkiä pois ensimmäisen kauppakeskuksen pihalle, tottakai yksisuuntaista ja VÄÄRÄÄN suuntaan. Onneksi se ainut vastaantulija oli ymmärtäväinen FIN-rekkarilla varustettua autoa kohtaan ja antoi tilaa... toki se myös ehkä saattoi huomata että auto oli akkoja täynnä, ja totesi että parempi väistää... ;) Mutta siitä sitten hieman pidemmän maisemareitin kautta päästiin näyttelypaikalle, ja raahattiin itsemme sisään.

5.12. VET ERI1, KP, vet-sert,
vet-ROP, PN1 & ROP -> LV VMVA

Ensimmäiseltä päivältä saatiin kaikki se mitä haettiinkin: Sissille vet-sert+vet-ROP+ROP, Sarrelle PN2+sert ja Elmolle sert+ROP.
Ja näin ollen Sissistä tuli Latvian Veteraanimuotovalio. Sarrella ja Elmolla sertit jäivät "roikkumaan". Eli kunhan Sarre valioituu johonkin muuhun maahan, niin voi anoa myös Latvian valionarvoa. Ja Elmo valioituu kunhan saa Suomesta käyttötuloksen.
Ryhmäkehiä jäimme tottakai odottamaan, mutta niissä ei menestystä tullut.

Illalla tuuli ja satoi edelleen sen verran kovaa, että pitkähkön näyttelypäivän päätteeksi ei käyty muuta kuin syömässä lähiravintolassa ja kömmittiin takaisin hotellille. Hieman ehkä saattoi väsykin vielä painaa edelliseltä yötä ja pitkältä ajomatkalta...

Itsenäisyyspäivänä jatkettiin taas näytelmöintiä. Päivän tulokset olivat toisinto edelliseltä päivältä, eli Sissille vet-sert+VET-ROP+ROP, Sarrelle PN2+sert ja Elmolle sert+ROP. Isoja kehiä odotellessa kävimme lähellä olleessa kauppakeskuksessa ostoksilla ja aikaa kuluttamassa.

Ryhmäkehissä ei tälläkään kertaa sijoituksia tullut, mutta... tuo kuningatar Lady Von Siiselipä yllätti veteraanien kehässä ja oli BIS-3 VET!!

Todella hieno saavutus siis, ja vielä Suomen itsenäisyyspäivänä! :)

Sissi, Liepajan kolmanneksi kaunein veteraani :)

6.12. VET ERI1, KP, vet-sert,
vet-ROP, PN1 & ROP, BIS-3 VET.

Meijän tiimin palkintosaalis.
Ja tottakai valiopullo Sissille!

Koivulehdon Cecilia Kakkonen, Sissi

Elmo, joka on ihan virallisestikin Elmo

Suopunkitytön Lovinoita, Sarre

Kotimatkalle lähdettiin "vasta" maanantaina aamulla, jotta ei ollut kiirettä mihinkään suuntaan ja saatiin kunnolla nukuttua, ettei tarvinnut yötä vasten lähteä ajamaan kohti Tallinnaa. Kun ajoimme pitkin Eestin länsirannikkoa ja näimme merellä vellovat vaahtopäät, niin alkoi hieman jänskättää että näinköhän sitä päästään lähtemään satamasta mihinkään. Tallinnasta täytyikin sitten hakea sieltä "eräästä isosta juomakaupasta" vähän rauhoittavia... ;) Laiva lähti kohti Helsinkiä n. puolisen tuntia aikataulusta myöhässä. Tallinnan edustalla merenkäynti oli melkoinen, ja keikutti ihan kiitettävästi. Merenkäynti kuitenkin rauhoittui, kun päästiin isommalle selälle ja keula kääntyi kohti Helsinkiä. Takaisin kotona taidettiin olla joskus yhden jälkeen yöllä. Ja seuraavana päivänä töihin...

Mutta hei! Kiitos naiset eli Anne ja Henna! Aivan mahtava reissu!! <3

Eikun uutta putkeen vaan, vai miten se oli... ;)

Hylsyä ja Versoa

Hylsyä:

Lokakuun alussa käytiin Satsan kanssa uudestaan PERA-A -kokeessa, tällä kertaa Vantaalla. Koska Lappeenrannan kokeessa saatiin tottis-osio läpi, niin nyt ei tarvinnut sitä tehdä vaan päästiin suoraan ketteryysesteille.

Ketteryys suoritettiin viimeisenä koirakkona. Vaikka Satsa suoritti ihan hemmetin hyvällä vireellä kaikki telineet, niin siltikään emme päässeet hyväksyttyyn tulokseen. Tällä kertaa nollille meni yllätyksellisesti tikapuut (jäi nuuskimaan sivupuolaa ja mie kävelin huomaamatta koiran edelle, ja sitä ei saa tehdä...), sekä vähemmän yllätyksellisesti pöydät (suunnat on edelleen kateissa, vaikka ne tässä kokeiden välillä jo vähän löytyikin).

Että ei muuta kuin keväällä/kesällä taas uusiin kokeisiin tulosta hakemaan. Ei me tähän lannistuta. Niinkuin toimitsijakin totesi: "Todella hyvä koira sulla".

Versoa:

Tässä kuluneen syksyn aikana olen alkanut haaveilemaan entistä enemmän tilavammasta autosta - johtuen ihan siitä että tuo Mansinaattori kasvoikin "hieman" kookkaammaksi laikalapsoseksi... :D

Netistä bongasin Lappeenrannasta diesel Toyota Yaris Verson, jossa hinta ja kilometrit oli kohdillaan sekä se oli rekisteröity pakettiautoksi. Käytiin kattomassa ja tutustumassa, mutta (myyjän harmiksi...) aikamme sisätiloja metrimitalla mittailtuamme tulin siihen tulokseen, että aivan liian pieni on miun käyttötarkoitukseen. Korkeutta oli ihan reilusti, mutta takaosassa pituutta ja leveyttä sen verran niukasti että koirille olisi joutunut tekemään melko pienet häkit. Ja häkkien lisäksi muuta tilaa ei olisi jäänyt juuri ollenkaan. Eli ei hyvä.

Päätettiin sitten lähteä vilkaisemaan mitä Hatakalla (nyk. Saimaan Auto-Arita) olisi tarjolla. Sieltähän sitten löytyikin juuri se, mitä olin jo pidemmän aikaa haaveillut: Toyota Corolla Verso sekä Toyota Verso. Kävimme koeajamassa vm.2011 Verson, ja kun myyjä teki vastuttamattoman tarjouksen Auriksesta, niin meikätyttö oli myyty. Tai siis... Auris oli myyty ja Verso ostettu. :D

Heihei Auris, tervetuloa Verso!

Takana on tilaa myös
isommalle häkille.

Että eipä meidän elämään sen kummempaa tällä hetkellä!

Koiranäytelmöintiä

Viime viikonloppuna kävästiin Satsan ja Mansin kanssa näytelmöimässä Siilinjärvellä. Syy, miksi noinkin kauas matkattiin, oli kotikennelissä - tavoitteena oli siis saada kasvattajaryhmä kasaan Pohjanpaimenille. Ja Mansi lähti mukaan ihan vain huvin vuoksi ja urheilun kannalta, kokeilemaan onneaan pentuluokkaan kun vielä siihen pääsi. Sissi jäi matkan varrelle systerin luo hoitoon, kun perjantaina ajeltiin Leppävirralle Satsan synnyinkotiin sukulaiskoiria ja niiden ihmisiä moikkaamaan.

Lauantaina lähdettiin jo melko aikaiseen kohti Kirsua eli näyttelypaikkaa, koska itälaikat alkoi jo klo 9. Mansin kanssa samassa pentuluokassa oli toinenkin koira, joka yllättäen sijoittui kilpailuluokassa meidän edelle - eihän sillä värillä tietenkään mitään väliä, mutta... :D Erittäin tyytyväinen olen kyllä Mansin käytökseen kehässä ja sen ulkopuolella, eipä siinä mitään moitittavaa ollut.

Porokoiria oli ilmoitettu huimat 24kpl, eli todella hyvä saldo ryhmänäyttelyyn! Uroksia ja narttuja oli aika lailla puolet ja puolet, ja kaksi kasvattaryhmääkin oli ilmoitettu.

Tuomari Eija Lehtimäki vaikutti olevan melkoisen tarkka ja tiukka, ERI tuntui olevan hyvin tiukassa. Moni aiemmin ihan hyvin pärjännyt koira lähti nimittäin kehästä H:lla tai EH:lla pois. Ja Satsahan oli käytännössä aivan karvaton, häntäkin sillä oli kuin mikäkin rotanhäntä... olin siis aivan varma että sieltä se meijän misseilyuran ensimmäinen H nyt napsahtaa. Satsahan aloitti junnuluokan juuri tämän samaisen tuomarin arvostelemana, ja silloin tuloksena EH. Silloin oli sentään jonkinverran parempi karvatilanne...

Kasvattajaryhmän toteutuminenhan oli nyt tässä vaiheessa enää Satsasta kiinni, koska sisarpuolet Hatka (JUN ERI1, SA, PU1, sert), Rakka (JUN EH2) ja Helka (JUN EH1) olivat saaneet kasvattajaryhmään riittävät tulokset.

"Järkytys" oli kyllä melkoinen, kun kehäsihteeri nosti ilmoille punaisen lappusen, eli sieltäpä se ERI tuli! Valioluokan kilpailuluokassa Satsa jäi kolmanneksi, kun oli niin karvaton. Järkytys vain suureni, kun tuomarilta irtosi vielä SA! Lopputulemana Satsa oli PN4, johon olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen.

Kasvattajaluokassa kilpailimme Suopunkitytön (koirilla EH, ERI, ERI, ERI/SA) kennelin kanssa. Tuomari tykkäsi molemmista ryhmistä, molemmat saivat KP:n. Järjestys määräytyi tällä kertaa sen mukaan, kumpi ryhmistä oli tyypiltään yhtenäisempi - ja tällä kertaa se oltiin ME! Eli Kennel Pohjanpaimen oli päivän ROP-KASV! Tämä tiesi siis BIS-kehien odottelua...

Väliajalla siirryimme pienen matkan päähän tauolle Tiinan ja Hatkan luo kahvittelemaan ja purkamaan energioita pellolle. Siinä odotellessa laskeskeltiin, että näyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 8 eri rodun kasvattajaryhmää.

BIS-KASV -kilpailussa esitettiin kuitenkin "vain" viisi ryhmää, eli yksi meistä jäisi palkintosijojen ulkopuolelle. Vähänkö tässä vaiheessa taas jänskätti, koska alkukesästä Heinävedellä oli sama tilanne - viisi ryhmää kilpailemassa neljästä palkinnosta. Tuomarina oli norjalainen Eli-Marie Klepp, joka oli arvostellut vinttareita tässä samaisessa näyttelyssä. Ja täytyypä sanoa että kyllä kannatti jäädä odottelemaan loppukehiä, sillä Pohjanpaimenet oli tällä kertaa todella hienosti BIS3-kasv! Hirvikairan jämptit oli ykkösiä, Yegorov'in venäjänvinttikoirat kakkosia ja Staalon lapinkoirat neljänsiä. Viidennelle sijalle jäi Riverwolf'in irlanninsusikoirat.

Että vähänkö oltiin taas iloisia!!!!

Tässä vielä meijän Ryhmä Rämä BIS-3 KASV sijoituksella!
Vasemmalta: kasvattaja Leila ja Helka (P. Dolce), Marjo ja Rakka (Didgerido), mie ja Satsa (Cha-Cha) sekä Tiina ja Hatka (Doppio).

(kuva kopioitu näyttelyn sivuilta)

Peko-kokeiden korkkaus: HYL.

Koska heinäkuun alussa saatiin BH-koe hyväksytysti läpi (vaikkei tulokset vielä koiranetissä näykään...), niin lähdettiin sitten "samoilla lämpimillä" avaamaan koekausi.

Koepaikka saatiin Lappeenrannasta pelastusrauniokokeesta (PERA-A). Koko kesähän me on käytännössä treenattu pelkästään raunioita; hakua otettu vain muutaman kerran ja jälkeä ei kertaakaan. Kun jotenkin vain tuo rauniotyöskentely kiinnostaa minuu ihan mielettömästi! Ja kyllä Satsakin siitä tykkää. ;) Rauniokokeeseen kuuluvat tottelevaisuus- ja ketteryystreenit olivat sujuneet Satsan kans ihan kiitettävästi koko kesän, joten päätin (kouluttajan tukemana) että lähdetään testaamaan millä taitotasolla olemme.

Kokeen järjestelyt olivat aika "mielenkiintoiset" - jokainen voi itse käydä paikan päällä toteamassa minkälainen areena tottiksessa oli... että eipä siitä sen enempää...

Tottista päästiin(?) suorittamaan ensimmäisenä koirakkona. Yllättävän vähän tunnistin omaa jännitystä, vaikka sitä selkeästi oli havaittavissa. Satsa tuntui olevan hieman nukuksissa, etenkin seuraamisessa. Se taas haahuili vähän omiaan, ja jäävissä liikkeissä alkoi taas ennakoimaan. Ja jotain aivan uskomatonta: perusasentoon siirtymiset oli tänään jotain aivan törkeän huonoa toimintaa Satsalta, paikoin vaati jopa kolmannen (tai jopa neljännen?!?) käskyn että tuli oikeaan asentoon sivulle. Siis jotain ihan uskomatonta sikailua tuolta koiralta... o.O ja tuo jos mikä vaikutti käytännössä jokaisen liikkeen arvosteluun alentavasti. Mutta: eteenlähetyksestä olen ERITTÄIN tyytyväinen, se meni todella upeasti, suoraviivaisen määrätietoisesti eteenpäin ja maahan menonkin totteli kaukokäskynä ERITTÄIN hienosti! Ja paikkamakuu: TÄYDELLINEN!! Edes jotain ilonpilkahduksia meijän suorituksessa... Tottelevaisuus siis läpi, kokonaisuutena ei kuitenkaan mitenkään kovin hyvällä arvostelulla. Mutta pääasia että läpi meni. Eipähän tarvi sitä enää tällä kaudella suorittaa, jos nyt johonkin kokeeseen vielä paikka saadaan.

Ketteryysesteillä tapahtui taas jotain ihan omituista. Satsa vaikutti siltä kuin olisi ensimmäistä kertaa tuollaisiin "huvipuistohärveleihin" käsketty! Liikkuva tynnyrisilta - arastelua. Keinu - vaati toisen käskyn että keikautti. Tikapuut - arastelua, meni loppuun asti vasta toisella komennolla. Pituushyppy - ensin meinasi varastaa, ja toisella lähetyksellä kieltäytyi totaalisesti edes yrittämästä hyppyä ja tyylikkäästi kiersi esteen. Putki - no siinä ei ongelmia, muuta kuin perusasentoon nousemisessa... Epämukava alusta - todella pelottava paikka, siis tuolle koiralle joka raunioilla ja rauniotalossakin liikkuu täysin ongelmitta kaikilla alustoilla. Toisella (ja kolmannellakin käskyllä...) sain seuraamaan jollain tapaa alustan yli. Pöydät - totaalinen murheenkryyni, ei minkäänlaista hahmotusta niiden sijainnista, saati sitten merkin paikasta (no, jos kiinnostaa, niin jokainen voi taas itse käydä toteamassa järjestelyt merkin ja pöytien sijoittelun suhteen...). Että ketteryysesteille siis tyssäsi meidän koepäivä, tuloksella puutteellinen eli hylätty.

Ja huvittavintahan tässä kaikessa arkailussa ja varomisessa on nyt se, että kun kaikki koirakot olivat suorittaneet ketteryysesteet ja valmistautuivat etsintä-osioon, niin kävin Satsan kanssa vielä läpi nuo ketteryysesteet. Eikä tuolla p**keleen Pämpylällä ollut enää mitään ongelmia millään telineellä... hiton Ämpyysi! Pituushypyn hyppäsi todella komealla loikalla yli, kun esteen toisella puolella oli palkkapurkki odottamassa. Ja hyppäsi myös toisen kerran. Ja kolmannen. Ja neljännen. Että näin. Pöydillä sillä oli edelleen vaikeuksia niiden sijainnin hahmottamisessa, ja alkoi hieman ämpyilemään vastaan. Mutta kun päättäväisesti kävin melkeinpä tassusta pitäen näyttämässä missä se vasen pöytä on, niin muut pöydät menikin sitten jo melkein niinkuin pitääkin.

Loppupäivä menikin sitten kisakatsomossa, raunioetsintäsuorituksia (8kpl) seuratessa. Täytyy sanoa, että sekin oli kyllä sangen opettavaista. Hieman ehkä tässä vaiheessa vielä otti päähän tuo Ämpyysi, mutta siinä se pikku hiljaa laantui kun loppupäivän vietti mukavassa seurassa.

Että eipä tässä muuta kuin lisää treeniä, koekalenterin selailua, ja uuden koepaikan metsästämistä, josko sellainen vielä tälle kaudelle irtoaisi jostain. Ja kiitokset Akulle, joka on jaksanut meitä kouluttaa!! :)

Satsa = BH

Ensimmäinen askel kohti tulevaisuutta:

Satsalle hyväksytty käyttäytymiskoe (PAKK) ja koulutustunnus BH! Ja näin ollen saatiin oikeus osallistua SPKL:n pelastuskoirakokeisiin. :)

Koe oli 8.7.2015 Pieksämäellä Partaharjulla, tuomarina toimi Hannele Lummeranta.

Ja jos joku olis 6.5.2015 miulle sanonut, että kahden kuukauden päästä olette suorittamassa BH-koetta hyväksytysti, niin olisinpa vain kyllä nauranut melkoiset p*skaräkänaurut päälle. Vaan sitten tuli seuraavana päivänä torstai 7.5., jolloin tapahtui jotain odottamatonta ja usko tekemiseen palautui - suurtakin suuremmat kiitokset siitä Akulle!

Koko syksyn, ja etenkin talven, olen hakannut päätä seinään, kun tottis ei onnistu. Tai onnistuihan se jollain tapaa, mut mie olin ite koko ajan sitä mieltä (vaikka muut väitti vastaan...) että joku siinä mätti, jotain siinä oli mihin en ollut aivan tyytyväinen - mutta kukaan muu ei sitä huomannut. Muiden kehuista ja kannustuksesta huolimatta tiesin (ja tunsin) että joku oli pielessä. Mutta mikä?!? Sitä ei kukaan kertonut. Kunnes tosiaan eräänä toukokuisena torstaina rauniotreenien jälkeen sain omin silmin nähdä miten taitavasti Satsa seuraa. Ja heti siihen perään kun yritin itse ohjata Satsaa, niin uskomatontä kyllä - viidessä sekunnissa löytyi se pieni "jokin" mihin en aikaisemmin ollut tyytyväinen, eli se pieni "joku" mikä tuntui olevan pielessä. Akun kokemus ja tietotaito - se oli se mikä sen syyn löysi. Ja tätä pientä vikaa kun sitten lähdettiin korjaamaan (ohjattu treeni 1 krt/vko + omatoimista 1-2 krt/vko), niin eipä aikaakaan kun jo löysin itseni kopa:sta tutkailemasta koekalenteria. Ja hetkeä myöhemmin olin varaamassa ja maksamassa meille koepaikkaa...

Mutta itse BH-kokeeseen ja suoritukseen:

En muista juurikaan mitään tuomarin suullisesta arvostelusta - ilmeisesti sen verran oli vielä jännitystä korvien välissä, että meni hieman ohi mitä kerrottiin. Mutta kevyesti meni siis läpi, ei tehnyt tiukkaakaan. :)

Tässä joitain sekalaisia poimintoja, jotka jäi mieleen: kokonaisvaikutelma joko "erittäin hyvä" taikka sitten "hyvä". Remmiseuruu oli liikkeenä "erinomainen". Paikkamakuu oli kehnoin osa-alue, koska viime metreillä Satsa nousi ylös ja alkoi nuuhkimaan maata ympärillään, ja liikkui ehkä juuri ja juuri sen sallitun määrän, kunnes jäi seisomaan paikoilleen, tästä arvosana "tyydyttävä". Tuomarin sanojen mukaan "Ohjaaja toimi koeohjeen mukaisesti" (eli kaikesta paineesta ja jännityksestä huolimatta muistin miten seuraamiskaavio menee, ja askelmäärätkin oli melkosen lähellä totuutta). Joissain käännöksissä Satsa vähän jätätti, mutta otti omatoimisesti kiinni ja jatkoi seuraamista oikealla paikalla. Jäävät liikkeet ja luoksetulo, niissä ei kait liiemmälti ollut huomautettavaa. Henkilöryhmä oli teknisesti hyvin suoritettu, Satsan seuraaminen ok. Perusasennoissa ei huomautettavaa.

On se vain jännä, vaikka miten olet kisannut käytännössä koko pienen ikäsi ja vaikka missä lajissa, niin silti tällänen "uuden alueen valtaaminen" saa jännittämään niin pirusti! Ja unohtamaan melkein kaiken sen mitä on opetettu... eli mie yritin parhaani mukaan sössiä meijän koesuoritusta (mm. unohtamalla kiittää koiraa...), mut Satsapa ei siitä häkeltynyt vaan suoritti mallikkaasti, koska se osasi nämä jutut. Ja se miun vasen käsi! Se ei ollut oikeastaan siellä päinkään missä piti... Suorituksen loppupuolella kontakti hieman tippui, mikä oletettavasti johtui pelkästään palkattomuudesta ja siitä etten tosiaan ollut kiittänyt lainkaan missään vaiheessa (vaikka edellisiltana säännöistä vielä luin että se on aivan sallittua liikkeiden välissä...) - eli Satsa ei välttämättä siis tiennyt tekevänsä oikein, vaikka suorittikin niin helkatin hienosti!

Tyhmä minä!! :D

Joukko helpottuneita BH-koelaisia - kaikille hyväksytty tulos. :)
(c) Leila Pitkänen

Team Toivottomat & Personal Trainer Aku. :)
(c) Leila Pitkänen

No mutta pääasia on että me koirakkona ollaan nyt yhtä koekokemusta rikkaampana, ja hyväksytty suoritus alla. Tästä lähdetäänkin suuntaamaan seuraavaa etappia kohti! Siitä lisää myöhemmin... ;)

Mansi ja kumppanit 6kk

En tiedä mihin tämä aika menee... Mansikin täytti eilen jo puoli vuotta!

Mansi Juhannuksena 2015, eli viikkoa vaille 6kk.

Puolivuotis-synttäreiden kunniaksi ajeltiin Mansin synnyinseudulle sukulaiskoiria ja kasvattajaa tapaamaan - helmikuun jälkeen kun eivät ole toisiaan nähneet muuta kuin kuvissa.

Matkan varrella käytiin myös tutustumassa Satsan sulhoehdokkaaseen nro 1 (jonka nimi pidetään vielä salassa ;) ), ja täytyy sanoa että vallan mainio Herrasmiesporonen siellä olikin meitä vastassa. Satsakaan ei käytännössä irvistellyt lainkaan, eli sangen positiivinen yllätys oli miten hyvin tulivat juttuun - tähän asti kun tuo Neiti S on ollut melkoisen tarkka omasta alueestaan... vaan nytpä nuuskuttelivat maita ja mantuja Herra X:n kanssa niinkuin olisivat ennenkin tavanneet.

Satsan treffeiltä jatkettiin siis matkaa Kirkkonummelle, Mansin synnyinseudulle sukuloimaan. Mansilla ja Bamse-velipojalla synkkasi välittömästi, ja leikit lähti sujumaan vaivattomasti. Kyllä niillä vauhtia riittikin... jotenkin olivat nuo kaksi erikoisemman väristä laikalapsosta niin saman oloisia luonteiltaan, elkeiltään ja olemuksiltaan, ettei ollut epäselvää ovatko sisaruksia vai eivät. Ja molemmat tosiaan yhtä kummallisen värisiä. :)

Sisko ja sen veli 6kk - kaksi sekarotuista laikaa. :D
(c) Anneli Holmberg

Toinen hoitaa paapurin puolen tähystyksen, toinen tyyrpuurin. :)
(c) Anneli Holmberg

 Ja lopppuun vielä perhepotretti:

Samaa sukua, eri maata - yksi hullunkurinen perhe. :D
Poika, äiti, isä ja tytär eli Bamse, Ruska, Antti ja Mansi.

Pohjanpaimenet rules!

Lauantaina 13.6. kävästiin ryhmänäyttelyssä Heinävedelle. Kehään oli ilmoitettu kaiken kaikkiaan 11 porokoiraa, joista 3 oli ns. "ulkopuolista" eli eivät kuuluneet meidän tiimiin. :D

Tuloksia kelpaa esitellä:

P. Doppio, Hatka: JUN ERI1, SA, PU1, SERT & ROP

P. Cha-Cha, Satsa: VAL ERI1, SA, PN1 & VSP

P. Arietta, Armi: VET ERI1, SA, PN2, SERT & VET-VSP

P. Dolce, Helka: JUN ERI1, SA, PN3, VA-SERT

Tämä nelikko esitettiin myös historian ensimmäisessä Pohjanpaimen -kasvattajaryhmässä, eikä huonosti ollenkaan: ROP-KASV. & BIS3-KASV!

Tuon nelikon lisäksi kehässä nähtiin myös:

P. Dimi, Ukko: JUN H

P. Bourrée, Saga: AVO EH2 (tosin koiranet väittää että tulos on EH1...)

Pilvipolun Maa-Tiainen, Matu: VET EH2

Koivulehdon Cecilia Kakkonen, Sissi: VET EH2.

Näin upean päivän päätteeksi näytelmäkatseet suunnattiinkin jo syyskuulle ja Siilinjärvelle... ;)

Heinävesi RN 13.6.2015
Palkintosaalis by Kennel Pohjanpaimen
(c) Leila Pitkänen

Satsa, parasta A-luokkaa.

Satsa kävi Turussa Lappalaiskoirien erkkarin yhteydessä antamassa verinäytteen geenitestejä varten.

Vallan mainiot tulokset sieltä tulikin: prcd-PRA on A eli terve, ja Pompen myöskin A eli terve.

Näin ollen tuo Pämpyläinen onkin sitten aika lailla kaikin puolin parasta A-luokkaa, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. :)

Niin ja se itse erkkarikin meni ihan mukavasti, Satsalle VAL ERI ja Sissille VET ERI kera hienojen arvostelujen. Mansikin oli matkassa mukana, eikä sen päätä tuntunut suuren kaupungin meno vaivaavan. :)

Long-time-nou-seen?

Hupsistakeikkaa!

Kylläpäs edellisestä päivityksestä onkin taas vierähtänyt jokunen tovi...

Tässäpä siis meidän viimeaikaisia kuulumisia:

Ehkä se tärkein asia ensin: ystävänpäivänä eli 14.2. meidän lauma kasvoi yhdellä nelijalkaisella jäsenellä (heh, mikä muu tänne hullujenhuoneelle tulisikaan...), kun itäsiperianlaika Mansi muutti joukkoomme Kirkkonummelta. Mansi ei ollut sen kummemmin kovin paljoa ennakkoon suunniteltu tapaus - vasta siinä vaiheessa idea lähti kunnolla itämään kun pennuilla oli ikää 4 päivää. Toki olenhan itälaikasta haaveillut jo useamman vuoden, mutta sen enempää en ole koskaan suunnitellut milloin pentu olisi ajankohtainen.

Mansille lisätty oma sivu Sissin ja Satsan tapaan, joten sieltä löytyy tarkempia lisätietoja.

Mansi, hieman vajaat 8 vkoa. On se vaan aika vinkeän värinen... ;o)

Ja toinen yhtä tärkeä asia, joka tapahtui paria viikkoa em. aiemmin: Satsa kävi 27.1. silmä- ja polvitarkastuksessa, ja sai puhtaat paperit. Silmissä ei siis tällä hetkellä perinnöllisiä sairauksia, eikä mitään muutakaan häikkää (ell Per Axelsson). Ja polvetkin oli tutkineen eläinlääkärin (Lotta Axelsson) mukaan poikkeuksellisen napakat. Vielä kun muutamat lisätutkimukset tehdään, niin tämä koira alkaisi olla valmiina jatkamaan sukuaan tulevana syksynä tai alkutalvesta - mille ajalle ne juoksut nyt osuu. Kunhan siis ensin aloittaisi edes ne tämän kevään juoksut... :P

Sissin elämään ei kuulu juurikaan mitään sen kummempia, terveys ja vointi ovat pysyneet ennallaan (mitä nyt pieniä kolhuja silloin tällöin), eli tuossa se edelleen pinkoo menemään muun lauman jatkona. Tai siis paremminkin kärjessä - onhan hän sentään Lady Von Siiseli. Mansin on ottanut ihan kivasti vastaan, ja silloin kun kukaan ei (mukamas) näe, niin intoutuu jopa leikkimään tuon häpätirällän kanssa. Ja sainpa niistä napattua kuvankin keskellä yötä, kun samalla pedillä nukkuivat!

Pylly vasten pyllyä...

Kissatkin ovat pysyneet menossa mukana, ja sangen positiivinen yllätys oli se miten neutraalisti osasivat suhtautua uuteen tulokkaaseen - etenkin Piiparinen, joka tosiaan aikoinaan Satsan tullessa taloon oli sitä mieltä, että v*ttu minähän syön tuon rääpäleen... mutta ei, sitä asennetta ei nähty tällä kertaa. Ja Vallu nyt on sen verran tyhmä, ettei se oletettavasti edes tajua että toista kannattaisi hieman väistää...

Talviaika on Satsan treenien suhteen ollut melko hiljaista aikaa, eli on oltu aika lailla lomalla. Pieni tauko tekee välillä hyvää. Jonkin verran on tottisteltu tai käyty treenaamassa raunioilla ja rakennusetsintää, mutta muuten on oltu kuin ne kuuluisat Ellun kanat. Mutta kunhan nyt kevätaurinko sulattaa hanget, niin palataan ruotuun ja aloitetaan taas säännöllinen treenaaminen. Tavoitteena kun olisi tässä alkukesän aikana suorittaa se BH, ja loppukesästä ehkä ensimmäinen hakukoekin.

Mansin kanssa aletaan myös treenailemaan kunhan lumet sulaa. Tarkoituksena olisi opettaa Mansi jäljestämään, ja jos hyvin kävisi niin syksyllä ehdittäisiin vielä ensimmäisiin kokeisiinkin.

Tulevaisuuden toivot - Satsa ja Mansi. :)

Satsalle EE MVA -titteli!

Viikonloppuna pyörähdettiin Eestin puolella Narvassa, kaksipäiväisissä kaikkien rotujen näyttelyssä. Matkassa meillä oli mukana myös Hanne ja Johka (porokoira Arctic Soul Lapponian Johkka) sekä Maarit ja Bono (fieldspanieli Fecimus Santa's Sleigh).

Heti lauantaina Satsa nappasi sen mitä haettiinkin, eli sertin - ja näin ollen siitä tuli saman tien Eestin muotovalio eli EE MVA. Johkallakin meni hienosti, sai sertin ja oli VSP kun Satsa oli ROP. Sama toistettiin sunnuntaina, eli Satsa ROP ja Johka SERT+VSP.

Kuvia laitan, kunhan tuo näytelmätähtönen nukkuu ensin univelat pois... eipä silti, on tässä itselläkin hieman tuota univelkaa kertynyt. Jotenka palaamme asiaan kunhan akut on taas ladattu täyteen! :)

Väsyneitä ollaan - mutta onnellisia

Viikonlopun saldo: Sert & 2 x ROP :)