Kauniit ääriviivat omaava kokonaisuus...

...sanoi Juha Putkonen kun Satsaa arvosteli!

Vaan kylläpä oli tämän päivän saavutus ihan melkoinen yllätys. Eilen illalla viel ajattelin itekseni, että mihin näyttelyihin sitä muka ollaan huomena menossa. Jotenkin oli fiilis kadoksissa. Tänä aamuna sentään löytyi jotain intoa, tuli sitten auto pakattua ja matkaan lähdettyä. Kun ei kerta tuon kauempana ollut näyttelykehä. Eikä näköjään siis pöllömpi ratkaisu ollenkaan. Liiemmälti ei siis harmita vaikkei saatu edes varasertiä, vaan päin vastoin - täällä sitä hihkutaan riemusta kun saatiin tuolla karvattomuudella tuollainen tulos! Satsan poikaystävä Eero oli tänään varsin komealla päällä, nappasi toisen sertinsä ja oli VSP. :o)

Näytelmäkehän ulkopuolelta sen verran kuulumisia, että Satsan kans aloitellaan treenaamaan uudessa koiraporukassa tässä kevään aikana. Katotaan josko sen seurauksena saatais se BH suoritettua jossain vaiheessa... Jälkitreenit jatkuu, ja vähän myöhemmin saatetaan uskaltautua kokeilemaan myös mejää.

Sissikin on vielä menossa mukana. Nautiskelee olostaan ja viettää varsin onnellista koiranelämää. Vanhuus sitä lie on ruvennut vaivaamaan, kun viime aikoina on alkanut kestämään sohvalla nukkuessaan toisen läheisyyttä ja kosketusta - tähän asti kun ei ole ollenkaan sietänyt sitä, että toinen on ihan vieressä tai koskee silloin kun Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa on sohvalla uinumassa. Ja muutenkin siitä on tullut vähän Höpsö, isolla Hoolla. Eipä uskois että mittariin tulee kesäkuun alussa jo 8v... päin vastoin, tuntuu että Siiseli vain nuortuu päivä päivältä. Ainiin! Heinäkuun alulle meillä on vähän suunnitelmia, mut niistä lisää myöhemmin... ;o)

Unikeko

Pientä porokoiranpoikasta joskus nyt vaan vähän vätystää...

...ja tottakai äänitehosteiden kanssa...
*snorrrrrr :o)

Se päivä kun jouduin kalojen ruuaksi

Enpä olis ihan äkkiä uskonu, että joku päivä viel istun penkillä jalat altaassa joka on täynnä nälkäisiä pikkukaloja ja jotka syö miun jalkoja!

Eli tämmönen työpäivä oli siis tänään. Ja näin jälkikäteen ajateltuna; ei mikään pöllömpi keikka ollenkaan. Vaikka Helsingin keskustaan pitikin autolla ajaa... navihaattori ja apukuski, niin hengissä selvittiin! :o)

Paikka siis jossa käytiin, on 
KutiKuti Fish Foot Spa.

Karvaton Rotanhäntäapina tässä taas HEI!

Siis mitä? Minäkö muka joku Karvaton Rotanhäntäapina? Ja minullako muka kookkaat korvat? Höh... kaikkee ne keksii...

Siiselin Sängynavauspalvelusta, Hyvää Iltaa!

Ja menossa mukana tottakai myös Herra Possu :o)

Karvaton Apina täällä hei...

Niin... Satsa päätti sit aloittaa totaaalisen karvanlähdön just tässä "parhainpaan" näyttelyaikaan. Pari viikkoa sitten käytiin Miehikkälässä, tuomarin kommentina "pohjavilla puuttuu täysin". No, näkispä se samainen tuomari miltä tuo koiruus näyttää tällä hetkellä - nyt oltais varmaan jo reilusti miinuksen puolella sillä mitta-asteikolla...

Maaliskuun eka päivä pitäis mennä "taas" kehään misseilemään, mut... enpä tiedä kehtaako tuollasta nakupelleä sinne viedä. Harkitaan. Ja maaliskuun lopulla olis seuraavat mahdolliset näytelmät, tuskinpa sinnekään ehtii karvojansa pahemmin kasvatella. Voipi siis olla että meijät näkee seuraavan kerran kehässä vasta huhtikuun puolessa välissä Pertunmaalla. Nooooh, katsellaan nyt miten tilanne etenee.

Jotain positiivista sentään: Satsan luustokuvauksista on nyt annettu viralliset lausunnot kennelliitossa, ja todella mukavat tulokset oli: lonkat A/A ja kyynärät 0/0, eli parasta mahdollista laatua siis! Molemmilla vanhemmillahan, eli Armi-äipällä ja Hukka-isukilla, on samat tulokset, joten eipä ole omena kauas puusta pudonnut :o)

Muita mukavia uutisia pororintamalta on Sissin serkkupoika Vantin valioituminen viime viikonloppuna, ja Satsan puoliveljestä Boriksesta pitäis tulla isukki ihan tuossa laskiaisen tienoilla :o)

Lapset hoitoon ja mamma maailmalle.

Takana pienimuotoinen irtiotto arkeen: lähdettiin kaverin kans käymään autolla Tallinnan maalla. Toissapäivänä sunnuntaina mentiin aamusta laivalla yli, ja eilen iltalaivalla tultiin takaisin. Yötä oltiin Tallinnan keskustassa, Viru-hotellia vastapäätä (enkä just nyt muista mikä se hotelli olikaan nimeltään...). Varsinaisesti ei mitään suurempia osteltu, ihan jotain pientä vain... ;o)

Kissat jätettiin kotiin talonvahdeiksi. Poroset meni poikaystäviensä Rekon ja Eeron luo hoitoon jo lauantaina illasta - kiitokset Kaisalle ja Nikolle! Satsakin oli osoittanut kiitollisuuttaan, tosin ehkä hieman kyseenalaisin (kostein...) keinoin. Olipa tuo ekana yönä könynny totuttuun tapaan sänkyyn yöunille, mut pikalähdöt sai heti kun paljastui! :o) Sissillä oli maailma vähän meinannut romahtaa pariin otteeseen, etenkin kun juniori-osasto oli oikein innostunut temuamaan. Vaan kylläpä tuo Lady Von Siiseli hengissä siitäkin selvis - "Mikä ei tapa, se vahvistaa". Eli varsin ongelmitta oli siis nuo pari päivää mennyt.

Mihin se tammikuu oikein katosi?!?

Jösses. Tänään hoksasin, että nythän ON JO helmikuu. Kuka varasti tammikuun? Näkikö kukaan? Onko se todistettavasti ollut kuitenki olemassa? Mihin tää aika taas häviää...

Viime aikoina ei meidän lauman elämässä ole järin suuria muutoksia tapahtunut, sitä samaa kuuluu mitä ennenkin. :o)

Melkein kolmen kuukauden misseilytauon jälkeen kävästiin Satsan kans Miehikkälässä ryhmänäyttelyssä. Korkattiin nuorten luokka tuloksella EH2. Tuomarin mukaan päänmitalla hävittiin Liljalle (Mikälie Siellä Menee) joka sai EH1. Poikaystävä Eerokin oli menossa mukana, ollen JUN ERI1 ilman SA:ta. Porokoirissa ei siis valittu ROP'pia lainkaan, kun ne kaks muuta junnu-urosten osallistujaa sai H:t molemmat.

Satsan tulos ei sinänsä yllättänyt, kun täysin pohjavillatonhan se oli... mut laatuarvostelu oli kyllä todella koiran näköinen, eli siihen olen erittäin tyytyväinen. Nytpä siis kasvatellaan kuukauden verran lisää turkkia, ja maaliskuun alussa uusi yritys. :o)