Neska the Näytelmätähti :D

Neponen kävi toistamiseen pentunäyttelyssä, tällä kertaa suuntana Lahti ja tuomarina erittäin miellyttävä (ja yksi suosikeistani) Kirsi Honkanen.

Nipunen on kyllä kehittänyt korvien väliään huimasti tässä kevään aikana, joten nyt ei oltu läheskään niin jäykkänä kuin mitä edellisellä kerralla. Hieman vielä jänskätti etenkin siinä vaiheessa, kun tuomari tuli kopeloimaan. Hienosti Neska kuitenkin antoi kokeilla rungon läpi, ja hampaatkin näytti ilman ongelmia.

Tuomarikin totesi, ettei tämä ole ollenkaan mikään toivoton tapaus, kun ei ole edes loikkaamassa karkuun, vaan hakee vähän turvaa nojaamalla esittäjään. Liikkeessä rentoutui taas täysin, ja into pinkeänä tintteröisenä napotti kehässä.

Kaksi näyttelyä - kaksi ryhmäsijoitusta. Ei mikään pöllömpi saldo ollenkaan, etenkin kun molemmilla kerroilla ryhmäkehässä on ollut reilusti yli 10 koiraa sijoituksista kilpailemassa.

Kiitos Minnalle ja Pirkolle seurasta! Helsingissä jatketaan! :D

Rotunsa paras ve-laikapentu :)

FCI5-ryhmän neljänneksi kaunein koiruus

(c) Minna Blom

Siiseli - täyden kympin koira.

Tuo Queen of the House, Lady Von Siiseli kun täytti pyöreitä 1.6.2016. Matkamittariin pyörähti tasan 10 vee!

Onnea, sinä rakas pieni höpöhöpökoira! <3

Juhlat vietettiin pienimuotoisesti oman lauman kesken.

Korvat ON...

...korvat OFF... :D

Ikä on tuonut myös viisautta: kyllä Sissi tietää missä on paras nukkua helteiden aikaan. :D

Neponenkin näytelmöi!

Lyhyestä virsi kaunis:

Neponen avasi näytelmäuransa Kotkan epävirallisessa pentunäyttelyssä sunnuntaina 15.5.2016 - ihan kelvollisin tuloksin:
5-7kk pennuissa KP, PNP1, ROP-PEN ja todella upeasti yli odotusten ryhmäkehässä neljäntoista vitosryhmäläisen joukosta RYP-2!! <3

Seuraavaksi näytelmöintejä jatketaan Lahden pentunäyttelyssä 5.6.2016.

Tallailemassa Talsissa

Äitienpäivän viikonloppuna oltiinkin porosten kanssa Latvian mailla, tällä kertaa "tavan" valiotitteleitä metsästämässä kaksipäiväisessä kansallisessa näyttelyssä. Sissihän kävi jo joulukuussa hakemassa Latvian veteraanimuotovalion tittelin, joten nyt oli kohteena LV MVA molemmille.

Edellisenä iltana pakatessa Herra Hakkarainen yritti kovasti soluttautua matkatavaroiden joukkoon:

 

Piiparinen sen sijaan otti ilon irti siitä, että oli vielä mahdollisuus loikoilla sylissä.

En uskaltanut kertoa sille, että tiedossa oli monta yksinäistä iltaa ilman mamman syliä...

Hotellin julkisivu.

Majapaikkana meillä oli Hotelli Kandava. Ihan ok paikka hinta-laatu -suhteeltaan, mukavan idyllisessä pikkukylässä. 
Ja ravintolan listalta tilattu ruoka oli todella hyvää! Erityisesti annosten lisukkeiden asettelu oli viimisen päälle.

Beef & french fries

Respa / ravintola

Kana-annoksen lisukkeet

Reissu oli kyllä erittäin hauska ja onnistunut, matkaseurakin aivan huippua:
Minna ja berninajokoira Iita (Karhutarhan Snow White).

Lauantai-illan
valiokukkaset :D

Lauantaina oli Sissi pelkästään kehässä,
tuloksella VAL ERI1, SA, PN1, SERT & ROP -> LV MVA!
Eli matkan tavoitteista 1/2 saavutettu.

Sunnuntaina ei Satsa voinut jäädä huonommaksi, vaan niin ikään otti itselleen VAL ERI1, SA, PN1, SERT & ROP -> LV MVA! Sissi oli sunnuntaina veteraaneissa, tuloksella VET ERI1, KP, PN2 & VET-ROP. Matkan tavoitteet 2/2 - tsek!!

Ryhmäkehissä ei kumpanakaan päivänä mainittavaa tulosta - tokkopa nuo tuomarit edes huomasivatkaan niiden karvapuuhkien keskeltä että siellä joku vaatimaton porokoirakin oli... :D

Minna ja Iitakin meni hienosti, saaden molempina päivinä JUN ERI1, SA, PN1, JUN-SERT & ROP. Lauantaina olivat vielä hienosti RYP-4 ja sunnuntaina RYP-5.

Mutta saanko esitellä, Latvian uudet muotovaliot:

Rimpsessa Rämpylä, melkein 4v.

Lady Von Siiseli, melkein 10v.

Nuilta molemmiltahan puuttuu nyt sitten enää sertit Liettuasta, jotta olisivat BALT MVA. Ja Sissille kun saisi sieltä vielä Liettuan vet-sertin, niin se olisi Suomen (ja ehkä myös koko rodun?) ensimmäinen porokoira joka on Baltian kaksoisvalio eli Baltian muotovalio (BALT MVA) ja Baltian Veteraanimuotovalio (BALT VMVA). Että tätä suunnitelmaa lähdetäänkin sitten loppuvuodesta toteuttamaan, joten... pysykää kanavalla! :D

KKK - kolmen kuukauden kuulumiset

Kappas vain!

Siitäpä onkin taas hujahtanut kolme kuukautta siitä, kun edellisen kerran tänne jotain kuulumisia päivittelin...

No, pistetäänpä tähän sitten vähän mennyttä, nykyistä ja tulevaakin:

Joululoma oltiin saarella, ihan käytännössä oman porukan kesken. Joitain kavereita tuli siinä ohimennen treffattua, mutta pääasiallisesti oltiin melkeinpä sielä _keskellä_ei_mitään_ koko joululoma. Kehtaanko tunnustaa, että saatoin jopa ehkä nauttiakin aika lailla kaikesta siitä hiljaisuudesta ja rauhasta... Käytiin me sentään "isolla kirkolla" kattomassa Uuden Vuoden tulitukset, kun oli oikein Puumalan kunnan 400v. juhlapaukutukset.

Vähän ennen loppiaista palauduttiin takaisin kotiin, tosin ilman Mansia joka kuulemma halusi jäädä vielä joululoman viettoon. Niin no, eihän me muut oltais tietenkään yhtään haluttu jäädä vielä lomailemaan... :D

Satsa aloitti juoksun tammikuun alussa, ja se tiesi reissua kasvattajan kanssa Etelä-Suomeen sulhasmiehen luo puolen kuun jälkeen. Viikon verran oli kuulemma ollut kiihkeää heilastelua, mutta ilman tulosta. Eli Satsalle ei tule kevätpentuja. Joten voidaan siis keskittyä heti lumien sulettua peko-treenaamiseen ihan täydellä teholla.

Tammikuun lopussa heitettiin Kuopion keikka. Kohteena pystykorvaväen Jalostuspäivät ja matkaseurana Henna, Lilli ja karhukoiravauva Miigo. Varattiin Leppävirralta Mansikkaharjusta mökki la-su väliseksi yöksi, jottei ihan niin jäätävän aikaisin tarvinnut sunnuntaina lähteä liikenteeseen. Oli muuten hieno paikka! Kuopiossa vietettiin todella mukava päivä, paljon tuli nähtyä tuttuja koiraimmeisiä. Ja ennen kaikkea iloa tuotti Miigon menestys pentuluokassa: VSP-pentu. :)

Ennen Kuopion reissua tapahtui ehkä se suurin juttu: kävin hakemassa Kokkolasta hieman lisää häkintäytettä! Laumaa tuli täydentämään venäläis-eurooppalainen laika Belosnezka, tuttavallisemmin Neska. Tai Neponen. Tai Neps. Tai Nips-Naps... Tälle rakkaalle lapselle tehty oma sivu muiden jatkoksi. Oikeammin Neskan virallinen koti (ja omistaja) tulee olemaan Puumalassa, mutta... Neskan sinne saaminen ei ole ihan niin yksinkertainen 1+1 -juttu...... Toistaiseksi on siis täällä miun lauman jatkona, opettelemassa koiranelämää ja jonkinlaisia käytöstapoja. Sen verran hieno yksilö on kyllä rakenteeltaan, että edes alkeelliset kehäkäytöstavat täytyy tuolle (tulevalle sertihaukalle) opettaa. :D

Helmikuussa ei kait muistaakseni tapahtunut mitään järin maata mullistavaa, siinä se hujahti ohi ihan huomaamatta. Mitä nyt jonkin sortin koiranäyttelymatkakuume alkoi taas nostamaan päätään ihan kunnolla... Sen seurauksena on nyt sitten tiedossa reissut porokoirien kanssa ainakin toukokuussa Latviaan ja syyskuussa Liettuaan, tavoitteena saada Sissistä Baltian kaksoisvalio eli BALT MVA & BALT VMVA, ja Satsastakin BALT MVA. Saas nähdä kuin meijän käy! :D

Maaliskuun alussa Mansikin palautui takaisin kotiin. Sanoisinko että siellä oli vastassa varsin iloisen onnellinen laikalapsonen, kun se pääsi takaisin oman lauman pariin. Eihän sillä Mansilla siis mitkään huonot oltavat ole saarellakaan ollut, mutta toki sillä oli kavereita melkonen ikävä.

Sen verran palatakseni tuohon lauman kasvamiseen yhdellä nelijalkaisella, että täytyy kyllä hieman hämmästellä miten kivuttomasti tässä on nyt sen reilut 1,5kk menty. Toisaalta tuntuu että tuo pentu olisi ollut jo pidempäänkin... Eniten ehkä arvelutti miten Mansi suhtautuu tuohon härpäkkeeseen. Sissiä tai Satsaa en epäillyt hetkeäkään, etteivätkö Neskaa hyväksyisi. Eivätkä edes kissatkaan olleet moksiskaan uudesta perheenjäsenestä...

Vaan Mansipa osasi yllättää erittäin positiivisesti, ja oli heti ylintä ystävää Neskan kanssa. Tässäpä niillä onkin sitten aika kulunut toistensa kimpussa. Ja porot nauttii, kun saavat olla rauhassa... :D

Että olihan sitä tässäkin jo tapahtumaa ihan riittävästi kolmelle kuukaudelle :D

Apinalauma häkissään :D

Sissille uusi titteli - LV VMVA

Se taisi olla elokuun alkua, kun Anne alkoi ensimmäisen kerran puhumaan Latvian reissusta. Paria viikkoa möyhemmin tuli Hennan kanssa puhetta, että Eestin puolelle voisi lähteä vaikka marraskuussa cacib-näyttelyyn (koska C.I.B. -säännöt muuttui sen verran että nämä ER-taustaiset koirat Satsa ja Elmo voisivat sen nyt saavuttaa). Enhän mie mikään yllytyshullu ole, joten........ siinäpä meillä sitten olikin porukka kasassa, kun asiaa vähän enemmän pohdittiin ja haaveiltiin ja suunniteltiin ja pähkäiltiin. Vaikka KV-suunnitelmat vaihtuikin KR-näyttelyyn, niin eipä tuo ketään haitannut. Matkaan oli siis lähdössä Sissi, Elmo ja Sarre sekä kolme yllytyshullua naista. :D
(Satsa jäi kotiin, koska sille oli odotettavissa juoksut juuri nuihin aikoihin, ja Latvian sääntöjen mukaan juoksuinen narttu ei saa osallistua siellä näyttelyihin)

Auto startattiin matkaan perjantaina 4.12. aamulla klo 4.30. Edellisenä iltana keräännyttiin kaikki tänne meille, jotta saadaan auto ajan kanssa ja huolella pakattua, sen sijaan että aamuyöllä kiireessä yritetään tunkea häkit ja tavarat ja ittemme kyytiin. Helsingistä lähdettiin klo 7.30 lautalla yli Tallinnaan, siitä suunta etelään läpi Eestin. Latvian rajan yli Riikaan, ja auton keula länteen Latvian rannikkoa ja Liepajaa kohti. Perille saavuttiin joskus seitsämän maissa illalla, käytännössä ilman sen suurempia kommelluksia (mitä nyt yhdessä isossa eritasoliittymässä navigaattori vähän sekoili ja ohjasi omille teilleen, ja käski heti kohta tekemään U-käännöksen...). Tuuli ja sade yltyi melkoisesti illan aikana, joten vallan tyytyväisiä olimme siihen ratkaisuun, että lähdetään matkaan jo ensimmäistä näyttelypäivää edeltävänä aamuna, eli jolloin tuulta ei ollut juuri nimeksikään.

Majoituimme Hotelli Livassa, aivan Liepajan keskustassa ja näyttelypaikan läheisyydessä. Kaikin puolin paikka oli ihan onnistunut valinta, joten uskaltaa suositella muillekin tai mennä uudestaan joskus toisella reissulla.

Ensimmäinen näyttelypäivä alkoi sangen mielenkiintoisella automatkalla. Mehän siis jo tiesimme missä näyttelypaikka sijaitsee, koska edellisenä iltana olimme ajaneet sen ohi hotellille saavuttaessa. Näin ollen emme katsoneet aiheelliseksi laittaa edes navigaattoria päälle, koska matkaa oli tosiaan se kilometri ja käytännössä suora reitti. Siinä sitten toiseen risteykseen ajaessa ja aikoessamme kääntyä vasemmalle huomasin, että meidän kaistalle asvalttiin oli piirretty iso A-kirjain. Kysyinpä vielä naisilta että miksi se siinä on ja että mitähän se tarkoittaa. Kaikesta huolimatta käännyttiin vasemmalle, ja melko äkkiä selvisikin mitä se A tarkoitti - oltiinpa sitten nimittäin bussikaistalla! Eihän siinä, onneksi sentään oikeaan liikennöintisuuntaan menossa... Äkkiä pois ensimmäisen kauppakeskuksen pihalle, tottakai yksisuuntaista ja VÄÄRÄÄN suuntaan. Onneksi se ainut vastaantulija oli ymmärtäväinen FIN-rekkarilla varustettua autoa kohtaan ja antoi tilaa... toki se myös ehkä saattoi huomata että auto oli akkoja täynnä, ja totesi että parempi väistää... ;) Mutta siitä sitten hieman pidemmän maisemareitin kautta päästiin näyttelypaikalle, ja raahattiin itsemme sisään.

5.12. VET ERI1, KP, vet-sert,
vet-ROP, PN1 & ROP -> LV VMVA

Ensimmäiseltä päivältä saatiin kaikki se mitä haettiinkin: Sissille vet-sert+vet-ROP+ROP, Sarrelle PN2+sert ja Elmolle sert+ROP.
Ja näin ollen Sissistä tuli Latvian Veteraanimuotovalio. Sarrella ja Elmolla sertit jäivät "roikkumaan". Eli kunhan Sarre valioituu johonkin muuhun maahan, niin voi anoa myös Latvian valionarvoa. Ja Elmo valioituu kunhan saa Suomesta käyttötuloksen.
Ryhmäkehiä jäimme tottakai odottamaan, mutta niissä ei menestystä tullut.

Illalla tuuli ja satoi edelleen sen verran kovaa, että pitkähkön näyttelypäivän päätteeksi ei käyty muuta kuin syömässä lähiravintolassa ja kömmittiin takaisin hotellille. Hieman ehkä saattoi väsykin vielä painaa edelliseltä yötä ja pitkältä ajomatkalta...

Itsenäisyyspäivänä jatkettiin taas näytelmöintiä. Päivän tulokset olivat toisinto edelliseltä päivältä, eli Sissille vet-sert+VET-ROP+ROP, Sarrelle PN2+sert ja Elmolle sert+ROP. Isoja kehiä odotellessa kävimme lähellä olleessa kauppakeskuksessa ostoksilla ja aikaa kuluttamassa.

Ryhmäkehissä ei tälläkään kertaa sijoituksia tullut, mutta... tuo kuningatar Lady Von Siiselipä yllätti veteraanien kehässä ja oli BIS-3 VET!!

Todella hieno saavutus siis, ja vielä Suomen itsenäisyyspäivänä! :)

Sissi, Liepajan kolmanneksi kaunein veteraani :)

6.12. VET ERI1, KP, vet-sert,
vet-ROP, PN1 & ROP, BIS-3 VET.

Meijän tiimin palkintosaalis.
Ja tottakai valiopullo Sissille!

Koivulehdon Cecilia Kakkonen, Sissi

Elmo, joka on ihan virallisestikin Elmo

Suopunkitytön Lovinoita, Sarre

Kotimatkalle lähdettiin "vasta" maanantaina aamulla, jotta ei ollut kiirettä mihinkään suuntaan ja saatiin kunnolla nukuttua, ettei tarvinnut yötä vasten lähteä ajamaan kohti Tallinnaa. Kun ajoimme pitkin Eestin länsirannikkoa ja näimme merellä vellovat vaahtopäät, niin alkoi hieman jänskättää että näinköhän sitä päästään lähtemään satamasta mihinkään. Tallinnasta täytyikin sitten hakea sieltä "eräästä isosta juomakaupasta" vähän rauhoittavia... ;) Laiva lähti kohti Helsinkiä n. puolisen tuntia aikataulusta myöhässä. Tallinnan edustalla merenkäynti oli melkoinen, ja keikutti ihan kiitettävästi. Merenkäynti kuitenkin rauhoittui, kun päästiin isommalle selälle ja keula kääntyi kohti Helsinkiä. Takaisin kotona taidettiin olla joskus yhden jälkeen yöllä. Ja seuraavana päivänä töihin...

Mutta hei! Kiitos naiset eli Anne ja Henna! Aivan mahtava reissu!! <3

Eikun uutta putkeen vaan, vai miten se oli... ;)

Hylsyä ja Versoa

Hylsyä:

Lokakuun alussa käytiin Satsan kanssa uudestaan PERA-A -kokeessa, tällä kertaa Vantaalla. Koska Lappeenrannan kokeessa saatiin tottis-osio läpi, niin nyt ei tarvinnut sitä tehdä vaan päästiin suoraan ketteryysesteille.

Ketteryys suoritettiin viimeisenä koirakkona. Vaikka Satsa suoritti ihan hemmetin hyvällä vireellä kaikki telineet, niin siltikään emme päässeet hyväksyttyyn tulokseen. Tällä kertaa nollille meni yllätyksellisesti tikapuut (jäi nuuskimaan sivupuolaa ja mie kävelin huomaamatta koiran edelle, ja sitä ei saa tehdä...), sekä vähemmän yllätyksellisesti pöydät (suunnat on edelleen kateissa, vaikka ne tässä kokeiden välillä jo vähän löytyikin).

Että ei muuta kuin keväällä/kesällä taas uusiin kokeisiin tulosta hakemaan. Ei me tähän lannistuta. Niinkuin toimitsijakin totesi: "Todella hyvä koira sulla".

Versoa:

Tässä kuluneen syksyn aikana olen alkanut haaveilemaan entistä enemmän tilavammasta autosta - johtuen ihan siitä että tuo Mansinaattori kasvoikin "hieman" kookkaammaksi laikalapsoseksi... :D

Netistä bongasin Lappeenrannasta diesel Toyota Yaris Verson, jossa hinta ja kilometrit oli kohdillaan sekä se oli rekisteröity pakettiautoksi. Käytiin kattomassa ja tutustumassa, mutta (myyjän harmiksi...) aikamme sisätiloja metrimitalla mittailtuamme tulin siihen tulokseen, että aivan liian pieni on miun käyttötarkoitukseen. Korkeutta oli ihan reilusti, mutta takaosassa pituutta ja leveyttä sen verran niukasti että koirille olisi joutunut tekemään melko pienet häkit. Ja häkkien lisäksi muuta tilaa ei olisi jäänyt juuri ollenkaan. Eli ei hyvä.

Päätettiin sitten lähteä vilkaisemaan mitä Hatakalla (nyk. Saimaan Auto-Arita) olisi tarjolla. Sieltähän sitten löytyikin juuri se, mitä olin jo pidemmän aikaa haaveillut: Toyota Corolla Verso sekä Toyota Verso. Kävimme koeajamassa vm.2011 Verson, ja kun myyjä teki vastuttamattoman tarjouksen Auriksesta, niin meikätyttö oli myyty. Tai siis... Auris oli myyty ja Verso ostettu. :D

Heihei Auris, tervetuloa Verso!

Takana on tilaa myös
isommalle häkille.

Että eipä meidän elämään sen kummempaa tällä hetkellä!