Neponenkin näytelmöi!

Lyhyestä virsi kaunis:

Neponen avasi näytelmäuransa Kotkan epävirallisessa pentunäyttelyssä sunnuntaina 15.5.2016 - ihan kelvollisin tuloksin:
5-7kk pennuissa KP, PNP1, ROP-PEN ja todella upeasti yli odotusten ryhmäkehässä neljäntoista vitosryhmäläisen joukosta RYP-2!! <3

Seuraavaksi näytelmöintejä jatketaan Lahden pentunäyttelyssä 5.6.2016.

Tallailemassa Talsissa

Äitienpäivän viikonloppuna oltiinkin porosten kanssa Latvian mailla, tällä kertaa "tavan" valiotitteleitä metsästämässä kaksipäiväisessä kansallisessa näyttelyssä. Sissihän kävi jo joulukuussa hakemassa Latvian veteraanimuotovalion tittelin, joten nyt oli kohteena LV MVA molemmille.

Edellisenä iltana pakatessa Herra Hakkarainen yritti kovasti soluttautua matkatavaroiden joukkoon:

 

Piiparinen sen sijaan otti ilon irti siitä, että oli vielä mahdollisuus loikoilla sylissä.

En uskaltanut kertoa sille, että tiedossa oli monta yksinäistä iltaa ilman mamman syliä...

Hotellin julkisivu.

Majapaikkana meillä oli Hotelli Kandava. Ihan ok paikka hinta-laatu -suhteeltaan, mukavan idyllisessä pikkukylässä. 
Ja ravintolan listalta tilattu ruoka oli todella hyvää! Erityisesti annosten lisukkeiden asettelu oli viimisen päälle.

Beef & french fries

Respa / ravintola

Kana-annoksen lisukkeet

Reissu oli kyllä erittäin hauska ja onnistunut, matkaseurakin aivan huippua:
Minna ja berninajokoira Iita (Karhutarhan Snow White).

Lauantai-illan
valiokukkaset :D

Lauantaina oli Sissi pelkästään kehässä,
tuloksella VAL ERI1, SA, PN1, SERT & ROP -> LV MVA!
Eli matkan tavoitteista 1/2 saavutettu.

Sunnuntaina ei Satsa voinut jäädä huonommaksi, vaan niin ikään otti itselleen VAL ERI1, SA, PN1, SERT & ROP -> LV MVA! Sissi oli sunnuntaina veteraaneissa, tuloksella VET ERI1, KP, PN2 & VET-ROP. Matkan tavoitteet 2/2 - tsek!!

Ryhmäkehissä ei kumpanakaan päivänä mainittavaa tulosta - tokkopa nuo tuomarit edes huomasivatkaan niiden karvapuuhkien keskeltä että siellä joku vaatimaton porokoirakin oli... :D

Minna ja Iitakin meni hienosti, saaden molempina päivinä JUN ERI1, SA, PN1, JUN-SERT & ROP. Lauantaina olivat vielä hienosti RYP-4 ja sunnuntaina RYP-5.

Mutta saanko esitellä, Latvian uudet muotovaliot:

Rimpsessa Rämpylä, melkein 4v.

Lady Von Siiseli, melkein 10v.

Nuilta molemmiltahan puuttuu nyt sitten enää sertit Liettuasta, jotta olisivat BALT MVA. Ja Sissille kun saisi sieltä vielä Liettuan vet-sertin, niin se olisi Suomen (ja ehkä myös koko rodun?) ensimmäinen porokoira joka on Baltian kaksoisvalio eli Baltian muotovalio (BALT MVA) ja Baltian Veteraanimuotovalio (BALT VMVA). Että tätä suunnitelmaa lähdetäänkin sitten loppuvuodesta toteuttamaan, joten... pysykää kanavalla! :D

KKK - kolmen kuukauden kuulumiset

Kappas vain!

Siitäpä onkin taas hujahtanut kolme kuukautta siitä, kun edellisen kerran tänne jotain kuulumisia päivittelin...

No, pistetäänpä tähän sitten vähän mennyttä, nykyistä ja tulevaakin:

Joululoma oltiin saarella, ihan käytännössä oman porukan kesken. Joitain kavereita tuli siinä ohimennen treffattua, mutta pääasiallisesti oltiin melkeinpä sielä _keskellä_ei_mitään_ koko joululoma. Kehtaanko tunnustaa, että saatoin jopa ehkä nauttiakin aika lailla kaikesta siitä hiljaisuudesta ja rauhasta... Käytiin me sentään "isolla kirkolla" kattomassa Uuden Vuoden tulitukset, kun oli oikein Puumalan kunnan 400v. juhlapaukutukset.

Vähän ennen loppiaista palauduttiin takaisin kotiin, tosin ilman Mansia joka kuulemma halusi jäädä vielä joululoman viettoon. Niin no, eihän me muut oltais tietenkään yhtään haluttu jäädä vielä lomailemaan... :D

Satsa aloitti juoksun tammikuun alussa, ja se tiesi reissua kasvattajan kanssa Etelä-Suomeen sulhasmiehen luo puolen kuun jälkeen. Viikon verran oli kuulemma ollut kiihkeää heilastelua, mutta ilman tulosta. Eli Satsalle ei tule kevätpentuja. Joten voidaan siis keskittyä heti lumien sulettua peko-treenaamiseen ihan täydellä teholla.

Tammikuun lopussa heitettiin Kuopion keikka. Kohteena pystykorvaväen Jalostuspäivät ja matkaseurana Henna, Lilli ja karhukoiravauva Miigo. Varattiin Leppävirralta Mansikkaharjusta mökki la-su väliseksi yöksi, jottei ihan niin jäätävän aikaisin tarvinnut sunnuntaina lähteä liikenteeseen. Oli muuten hieno paikka! Kuopiossa vietettiin todella mukava päivä, paljon tuli nähtyä tuttuja koiraimmeisiä. Ja ennen kaikkea iloa tuotti Miigon menestys pentuluokassa: VSP-pentu. :)

Ennen Kuopion reissua tapahtui ehkä se suurin juttu: kävin hakemassa Kokkolasta hieman lisää häkintäytettä! Laumaa tuli täydentämään venäläis-eurooppalainen laika Belosnezka, tuttavallisemmin Neska. Tai Neponen. Tai Neps. Tai Nips-Naps... Tälle rakkaalle lapselle tehty oma sivu muiden jatkoksi. Oikeammin Neskan virallinen koti (ja omistaja) tulee olemaan Puumalassa, mutta... Neskan sinne saaminen ei ole ihan niin yksinkertainen 1+1 -juttu...... Toistaiseksi on siis täällä miun lauman jatkona, opettelemassa koiranelämää ja jonkinlaisia käytöstapoja. Sen verran hieno yksilö on kyllä rakenteeltaan, että edes alkeelliset kehäkäytöstavat täytyy tuolle (tulevalle sertihaukalle) opettaa. :D

Helmikuussa ei kait muistaakseni tapahtunut mitään järin maata mullistavaa, siinä se hujahti ohi ihan huomaamatta. Mitä nyt jonkin sortin koiranäyttelymatkakuume alkoi taas nostamaan päätään ihan kunnolla... Sen seurauksena on nyt sitten tiedossa reissut porokoirien kanssa ainakin toukokuussa Latviaan ja syyskuussa Liettuaan, tavoitteena saada Sissistä Baltian kaksoisvalio eli BALT MVA & BALT VMVA, ja Satsastakin BALT MVA. Saas nähdä kuin meijän käy! :D

Maaliskuun alussa Mansikin palautui takaisin kotiin. Sanoisinko että siellä oli vastassa varsin iloisen onnellinen laikalapsonen, kun se pääsi takaisin oman lauman pariin. Eihän sillä Mansilla siis mitkään huonot oltavat ole saarellakaan ollut, mutta toki sillä oli kavereita melkonen ikävä.

Sen verran palatakseni tuohon lauman kasvamiseen yhdellä nelijalkaisella, että täytyy kyllä hieman hämmästellä miten kivuttomasti tässä on nyt sen reilut 1,5kk menty. Toisaalta tuntuu että tuo pentu olisi ollut jo pidempäänkin... Eniten ehkä arvelutti miten Mansi suhtautuu tuohon härpäkkeeseen. Sissiä tai Satsaa en epäillyt hetkeäkään, etteivätkö Neskaa hyväksyisi. Eivätkä edes kissatkaan olleet moksiskaan uudesta perheenjäsenestä...

Vaan Mansipa osasi yllättää erittäin positiivisesti, ja oli heti ylintä ystävää Neskan kanssa. Tässäpä niillä onkin sitten aika kulunut toistensa kimpussa. Ja porot nauttii, kun saavat olla rauhassa... :D

Että olihan sitä tässäkin jo tapahtumaa ihan riittävästi kolmelle kuukaudelle :D

Apinalauma häkissään :D

Sissille uusi titteli - LV VMVA

Se taisi olla elokuun alkua, kun Anne alkoi ensimmäisen kerran puhumaan Latvian reissusta. Paria viikkoa möyhemmin tuli Hennan kanssa puhetta, että Eestin puolelle voisi lähteä vaikka marraskuussa cacib-näyttelyyn (koska C.I.B. -säännöt muuttui sen verran että nämä ER-taustaiset koirat Satsa ja Elmo voisivat sen nyt saavuttaa). Enhän mie mikään yllytyshullu ole, joten........ siinäpä meillä sitten olikin porukka kasassa, kun asiaa vähän enemmän pohdittiin ja haaveiltiin ja suunniteltiin ja pähkäiltiin. Vaikka KV-suunnitelmat vaihtuikin KR-näyttelyyn, niin eipä tuo ketään haitannut. Matkaan oli siis lähdössä Sissi, Elmo ja Sarre sekä kolme yllytyshullua naista. :D
(Satsa jäi kotiin, koska sille oli odotettavissa juoksut juuri nuihin aikoihin, ja Latvian sääntöjen mukaan juoksuinen narttu ei saa osallistua siellä näyttelyihin)

Auto startattiin matkaan perjantaina 4.12. aamulla klo 4.30. Edellisenä iltana keräännyttiin kaikki tänne meille, jotta saadaan auto ajan kanssa ja huolella pakattua, sen sijaan että aamuyöllä kiireessä yritetään tunkea häkit ja tavarat ja ittemme kyytiin. Helsingistä lähdettiin klo 7.30 lautalla yli Tallinnaan, siitä suunta etelään läpi Eestin. Latvian rajan yli Riikaan, ja auton keula länteen Latvian rannikkoa ja Liepajaa kohti. Perille saavuttiin joskus seitsämän maissa illalla, käytännössä ilman sen suurempia kommelluksia (mitä nyt yhdessä isossa eritasoliittymässä navigaattori vähän sekoili ja ohjasi omille teilleen, ja käski heti kohta tekemään U-käännöksen...). Tuuli ja sade yltyi melkoisesti illan aikana, joten vallan tyytyväisiä olimme siihen ratkaisuun, että lähdetään matkaan jo ensimmäistä näyttelypäivää edeltävänä aamuna, eli jolloin tuulta ei ollut juuri nimeksikään.

Majoituimme Hotelli Livassa, aivan Liepajan keskustassa ja näyttelypaikan läheisyydessä. Kaikin puolin paikka oli ihan onnistunut valinta, joten uskaltaa suositella muillekin tai mennä uudestaan joskus toisella reissulla.

Ensimmäinen näyttelypäivä alkoi sangen mielenkiintoisella automatkalla. Mehän siis jo tiesimme missä näyttelypaikka sijaitsee, koska edellisenä iltana olimme ajaneet sen ohi hotellille saavuttaessa. Näin ollen emme katsoneet aiheelliseksi laittaa edes navigaattoria päälle, koska matkaa oli tosiaan se kilometri ja käytännössä suora reitti. Siinä sitten toiseen risteykseen ajaessa ja aikoessamme kääntyä vasemmalle huomasin, että meidän kaistalle asvalttiin oli piirretty iso A-kirjain. Kysyinpä vielä naisilta että miksi se siinä on ja että mitähän se tarkoittaa. Kaikesta huolimatta käännyttiin vasemmalle, ja melko äkkiä selvisikin mitä se A tarkoitti - oltiinpa sitten nimittäin bussikaistalla! Eihän siinä, onneksi sentään oikeaan liikennöintisuuntaan menossa... Äkkiä pois ensimmäisen kauppakeskuksen pihalle, tottakai yksisuuntaista ja VÄÄRÄÄN suuntaan. Onneksi se ainut vastaantulija oli ymmärtäväinen FIN-rekkarilla varustettua autoa kohtaan ja antoi tilaa... toki se myös ehkä saattoi huomata että auto oli akkoja täynnä, ja totesi että parempi väistää... ;) Mutta siitä sitten hieman pidemmän maisemareitin kautta päästiin näyttelypaikalle, ja raahattiin itsemme sisään.

5.12. VET ERI1, KP, vet-sert,
vet-ROP, PN1 & ROP -> LV VMVA

Ensimmäiseltä päivältä saatiin kaikki se mitä haettiinkin: Sissille vet-sert+vet-ROP+ROP, Sarrelle PN2+sert ja Elmolle sert+ROP.
Ja näin ollen Sissistä tuli Latvian Veteraanimuotovalio. Sarrella ja Elmolla sertit jäivät "roikkumaan". Eli kunhan Sarre valioituu johonkin muuhun maahan, niin voi anoa myös Latvian valionarvoa. Ja Elmo valioituu kunhan saa Suomesta käyttötuloksen.
Ryhmäkehiä jäimme tottakai odottamaan, mutta niissä ei menestystä tullut.

Illalla tuuli ja satoi edelleen sen verran kovaa, että pitkähkön näyttelypäivän päätteeksi ei käyty muuta kuin syömässä lähiravintolassa ja kömmittiin takaisin hotellille. Hieman ehkä saattoi väsykin vielä painaa edelliseltä yötä ja pitkältä ajomatkalta...

Itsenäisyyspäivänä jatkettiin taas näytelmöintiä. Päivän tulokset olivat toisinto edelliseltä päivältä, eli Sissille vet-sert+VET-ROP+ROP, Sarrelle PN2+sert ja Elmolle sert+ROP. Isoja kehiä odotellessa kävimme lähellä olleessa kauppakeskuksessa ostoksilla ja aikaa kuluttamassa.

Ryhmäkehissä ei tälläkään kertaa sijoituksia tullut, mutta... tuo kuningatar Lady Von Siiselipä yllätti veteraanien kehässä ja oli BIS-3 VET!!

Todella hieno saavutus siis, ja vielä Suomen itsenäisyyspäivänä! :)

Sissi, Liepajan kolmanneksi kaunein veteraani :)

6.12. VET ERI1, KP, vet-sert,
vet-ROP, PN1 & ROP, BIS-3 VET.

Meijän tiimin palkintosaalis.
Ja tottakai valiopullo Sissille!

Koivulehdon Cecilia Kakkonen, Sissi

Elmo, joka on ihan virallisestikin Elmo

Suopunkitytön Lovinoita, Sarre

Kotimatkalle lähdettiin "vasta" maanantaina aamulla, jotta ei ollut kiirettä mihinkään suuntaan ja saatiin kunnolla nukuttua, ettei tarvinnut yötä vasten lähteä ajamaan kohti Tallinnaa. Kun ajoimme pitkin Eestin länsirannikkoa ja näimme merellä vellovat vaahtopäät, niin alkoi hieman jänskättää että näinköhän sitä päästään lähtemään satamasta mihinkään. Tallinnasta täytyikin sitten hakea sieltä "eräästä isosta juomakaupasta" vähän rauhoittavia... ;) Laiva lähti kohti Helsinkiä n. puolisen tuntia aikataulusta myöhässä. Tallinnan edustalla merenkäynti oli melkoinen, ja keikutti ihan kiitettävästi. Merenkäynti kuitenkin rauhoittui, kun päästiin isommalle selälle ja keula kääntyi kohti Helsinkiä. Takaisin kotona taidettiin olla joskus yhden jälkeen yöllä. Ja seuraavana päivänä töihin...

Mutta hei! Kiitos naiset eli Anne ja Henna! Aivan mahtava reissu!! <3

Eikun uutta putkeen vaan, vai miten se oli... ;)

Hylsyä ja Versoa

Hylsyä:

Lokakuun alussa käytiin Satsan kanssa uudestaan PERA-A -kokeessa, tällä kertaa Vantaalla. Koska Lappeenrannan kokeessa saatiin tottis-osio läpi, niin nyt ei tarvinnut sitä tehdä vaan päästiin suoraan ketteryysesteille.

Ketteryys suoritettiin viimeisenä koirakkona. Vaikka Satsa suoritti ihan hemmetin hyvällä vireellä kaikki telineet, niin siltikään emme päässeet hyväksyttyyn tulokseen. Tällä kertaa nollille meni yllätyksellisesti tikapuut (jäi nuuskimaan sivupuolaa ja mie kävelin huomaamatta koiran edelle, ja sitä ei saa tehdä...), sekä vähemmän yllätyksellisesti pöydät (suunnat on edelleen kateissa, vaikka ne tässä kokeiden välillä jo vähän löytyikin).

Että ei muuta kuin keväällä/kesällä taas uusiin kokeisiin tulosta hakemaan. Ei me tähän lannistuta. Niinkuin toimitsijakin totesi: "Todella hyvä koira sulla".

Versoa:

Tässä kuluneen syksyn aikana olen alkanut haaveilemaan entistä enemmän tilavammasta autosta - johtuen ihan siitä että tuo Mansinaattori kasvoikin "hieman" kookkaammaksi laikalapsoseksi... :D

Netistä bongasin Lappeenrannasta diesel Toyota Yaris Verson, jossa hinta ja kilometrit oli kohdillaan sekä se oli rekisteröity pakettiautoksi. Käytiin kattomassa ja tutustumassa, mutta (myyjän harmiksi...) aikamme sisätiloja metrimitalla mittailtuamme tulin siihen tulokseen, että aivan liian pieni on miun käyttötarkoitukseen. Korkeutta oli ihan reilusti, mutta takaosassa pituutta ja leveyttä sen verran niukasti että koirille olisi joutunut tekemään melko pienet häkit. Ja häkkien lisäksi muuta tilaa ei olisi jäänyt juuri ollenkaan. Eli ei hyvä.

Päätettiin sitten lähteä vilkaisemaan mitä Hatakalla (nyk. Saimaan Auto-Arita) olisi tarjolla. Sieltähän sitten löytyikin juuri se, mitä olin jo pidemmän aikaa haaveillut: Toyota Corolla Verso sekä Toyota Verso. Kävimme koeajamassa vm.2011 Verson, ja kun myyjä teki vastuttamattoman tarjouksen Auriksesta, niin meikätyttö oli myyty. Tai siis... Auris oli myyty ja Verso ostettu. :D

Heihei Auris, tervetuloa Verso!

Takana on tilaa myös
isommalle häkille.

Että eipä meidän elämään sen kummempaa tällä hetkellä!

Koiranäytelmöintiä

Viime viikonloppuna kävästiin Satsan ja Mansin kanssa näytelmöimässä Siilinjärvellä. Syy, miksi noinkin kauas matkattiin, oli kotikennelissä - tavoitteena oli siis saada kasvattajaryhmä kasaan Pohjanpaimenille. Ja Mansi lähti mukaan ihan vain huvin vuoksi ja urheilun kannalta, kokeilemaan onneaan pentuluokkaan kun vielä siihen pääsi. Sissi jäi matkan varrelle systerin luo hoitoon, kun perjantaina ajeltiin Leppävirralle Satsan synnyinkotiin sukulaiskoiria ja niiden ihmisiä moikkaamaan.

Lauantaina lähdettiin jo melko aikaiseen kohti Kirsua eli näyttelypaikkaa, koska itälaikat alkoi jo klo 9. Mansin kanssa samassa pentuluokassa oli toinenkin koira, joka yllättäen sijoittui kilpailuluokassa meidän edelle - eihän sillä värillä tietenkään mitään väliä, mutta... :D Erittäin tyytyväinen olen kyllä Mansin käytökseen kehässä ja sen ulkopuolella, eipä siinä mitään moitittavaa ollut.

Porokoiria oli ilmoitettu huimat 24kpl, eli todella hyvä saldo ryhmänäyttelyyn! Uroksia ja narttuja oli aika lailla puolet ja puolet, ja kaksi kasvattaryhmääkin oli ilmoitettu.

Tuomari Eija Lehtimäki vaikutti olevan melkoisen tarkka ja tiukka, ERI tuntui olevan hyvin tiukassa. Moni aiemmin ihan hyvin pärjännyt koira lähti nimittäin kehästä H:lla tai EH:lla pois. Ja Satsahan oli käytännössä aivan karvaton, häntäkin sillä oli kuin mikäkin rotanhäntä... olin siis aivan varma että sieltä se meijän misseilyuran ensimmäinen H nyt napsahtaa. Satsahan aloitti junnuluokan juuri tämän samaisen tuomarin arvostelemana, ja silloin tuloksena EH. Silloin oli sentään jonkinverran parempi karvatilanne...

Kasvattajaryhmän toteutuminenhan oli nyt tässä vaiheessa enää Satsasta kiinni, koska sisarpuolet Hatka (JUN ERI1, SA, PU1, sert), Rakka (JUN EH2) ja Helka (JUN EH1) olivat saaneet kasvattajaryhmään riittävät tulokset.

"Järkytys" oli kyllä melkoinen, kun kehäsihteeri nosti ilmoille punaisen lappusen, eli sieltäpä se ERI tuli! Valioluokan kilpailuluokassa Satsa jäi kolmanneksi, kun oli niin karvaton. Järkytys vain suureni, kun tuomarilta irtosi vielä SA! Lopputulemana Satsa oli PN4, johon olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen.

Kasvattajaluokassa kilpailimme Suopunkitytön (koirilla EH, ERI, ERI, ERI/SA) kennelin kanssa. Tuomari tykkäsi molemmista ryhmistä, molemmat saivat KP:n. Järjestys määräytyi tällä kertaa sen mukaan, kumpi ryhmistä oli tyypiltään yhtenäisempi - ja tällä kertaa se oltiin ME! Eli Kennel Pohjanpaimen oli päivän ROP-KASV! Tämä tiesi siis BIS-kehien odottelua...

Väliajalla siirryimme pienen matkan päähän tauolle Tiinan ja Hatkan luo kahvittelemaan ja purkamaan energioita pellolle. Siinä odotellessa laskeskeltiin, että näyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 8 eri rodun kasvattajaryhmää.

BIS-KASV -kilpailussa esitettiin kuitenkin "vain" viisi ryhmää, eli yksi meistä jäisi palkintosijojen ulkopuolelle. Vähänkö tässä vaiheessa taas jänskätti, koska alkukesästä Heinävedellä oli sama tilanne - viisi ryhmää kilpailemassa neljästä palkinnosta. Tuomarina oli norjalainen Eli-Marie Klepp, joka oli arvostellut vinttareita tässä samaisessa näyttelyssä. Ja täytyypä sanoa että kyllä kannatti jäädä odottelemaan loppukehiä, sillä Pohjanpaimenet oli tällä kertaa todella hienosti BIS3-kasv! Hirvikairan jämptit oli ykkösiä, Yegorov'in venäjänvinttikoirat kakkosia ja Staalon lapinkoirat neljänsiä. Viidennelle sijalle jäi Riverwolf'in irlanninsusikoirat.

Että vähänkö oltiin taas iloisia!!!!

Tässä vielä meijän Ryhmä Rämä BIS-3 KASV sijoituksella!
Vasemmalta: kasvattaja Leila ja Helka (P. Dolce), Marjo ja Rakka (Didgerido), mie ja Satsa (Cha-Cha) sekä Tiina ja Hatka (Doppio).

(kuva kopioitu näyttelyn sivuilta)

Peko-kokeiden korkkaus: HYL.

Koska heinäkuun alussa saatiin BH-koe hyväksytysti läpi (vaikkei tulokset vielä koiranetissä näykään...), niin lähdettiin sitten "samoilla lämpimillä" avaamaan koekausi.

Koepaikka saatiin Lappeenrannasta pelastusrauniokokeesta (PERA-A). Koko kesähän me on käytännössä treenattu pelkästään raunioita; hakua otettu vain muutaman kerran ja jälkeä ei kertaakaan. Kun jotenkin vain tuo rauniotyöskentely kiinnostaa minuu ihan mielettömästi! Ja kyllä Satsakin siitä tykkää. ;) Rauniokokeeseen kuuluvat tottelevaisuus- ja ketteryystreenit olivat sujuneet Satsan kans ihan kiitettävästi koko kesän, joten päätin (kouluttajan tukemana) että lähdetään testaamaan millä taitotasolla olemme.

Kokeen järjestelyt olivat aika "mielenkiintoiset" - jokainen voi itse käydä paikan päällä toteamassa minkälainen areena tottiksessa oli... että eipä siitä sen enempää...

Tottista päästiin(?) suorittamaan ensimmäisenä koirakkona. Yllättävän vähän tunnistin omaa jännitystä, vaikka sitä selkeästi oli havaittavissa. Satsa tuntui olevan hieman nukuksissa, etenkin seuraamisessa. Se taas haahuili vähän omiaan, ja jäävissä liikkeissä alkoi taas ennakoimaan. Ja jotain aivan uskomatonta: perusasentoon siirtymiset oli tänään jotain aivan törkeän huonoa toimintaa Satsalta, paikoin vaati jopa kolmannen (tai jopa neljännen?!?) käskyn että tuli oikeaan asentoon sivulle. Siis jotain ihan uskomatonta sikailua tuolta koiralta... o.O ja tuo jos mikä vaikutti käytännössä jokaisen liikkeen arvosteluun alentavasti. Mutta: eteenlähetyksestä olen ERITTÄIN tyytyväinen, se meni todella upeasti, suoraviivaisen määrätietoisesti eteenpäin ja maahan menonkin totteli kaukokäskynä ERITTÄIN hienosti! Ja paikkamakuu: TÄYDELLINEN!! Edes jotain ilonpilkahduksia meijän suorituksessa... Tottelevaisuus siis läpi, kokonaisuutena ei kuitenkaan mitenkään kovin hyvällä arvostelulla. Mutta pääasia että läpi meni. Eipähän tarvi sitä enää tällä kaudella suorittaa, jos nyt johonkin kokeeseen vielä paikka saadaan.

Ketteryysesteillä tapahtui taas jotain ihan omituista. Satsa vaikutti siltä kuin olisi ensimmäistä kertaa tuollaisiin "huvipuistohärveleihin" käsketty! Liikkuva tynnyrisilta - arastelua. Keinu - vaati toisen käskyn että keikautti. Tikapuut - arastelua, meni loppuun asti vasta toisella komennolla. Pituushyppy - ensin meinasi varastaa, ja toisella lähetyksellä kieltäytyi totaalisesti edes yrittämästä hyppyä ja tyylikkäästi kiersi esteen. Putki - no siinä ei ongelmia, muuta kuin perusasentoon nousemisessa... Epämukava alusta - todella pelottava paikka, siis tuolle koiralle joka raunioilla ja rauniotalossakin liikkuu täysin ongelmitta kaikilla alustoilla. Toisella (ja kolmannellakin käskyllä...) sain seuraamaan jollain tapaa alustan yli. Pöydät - totaalinen murheenkryyni, ei minkäänlaista hahmotusta niiden sijainnista, saati sitten merkin paikasta (no, jos kiinnostaa, niin jokainen voi taas itse käydä toteamassa järjestelyt merkin ja pöytien sijoittelun suhteen...). Että ketteryysesteille siis tyssäsi meidän koepäivä, tuloksella puutteellinen eli hylätty.

Ja huvittavintahan tässä kaikessa arkailussa ja varomisessa on nyt se, että kun kaikki koirakot olivat suorittaneet ketteryysesteet ja valmistautuivat etsintä-osioon, niin kävin Satsan kanssa vielä läpi nuo ketteryysesteet. Eikä tuolla p**keleen Pämpylällä ollut enää mitään ongelmia millään telineellä... hiton Ämpyysi! Pituushypyn hyppäsi todella komealla loikalla yli, kun esteen toisella puolella oli palkkapurkki odottamassa. Ja hyppäsi myös toisen kerran. Ja kolmannen. Ja neljännen. Että näin. Pöydillä sillä oli edelleen vaikeuksia niiden sijainnin hahmottamisessa, ja alkoi hieman ämpyilemään vastaan. Mutta kun päättäväisesti kävin melkeinpä tassusta pitäen näyttämässä missä se vasen pöytä on, niin muut pöydät menikin sitten jo melkein niinkuin pitääkin.

Loppupäivä menikin sitten kisakatsomossa, raunioetsintäsuorituksia (8kpl) seuratessa. Täytyy sanoa, että sekin oli kyllä sangen opettavaista. Hieman ehkä tässä vaiheessa vielä otti päähän tuo Ämpyysi, mutta siinä se pikku hiljaa laantui kun loppupäivän vietti mukavassa seurassa.

Että eipä tässä muuta kuin lisää treeniä, koekalenterin selailua, ja uuden koepaikan metsästämistä, josko sellainen vielä tälle kaudelle irtoaisi jostain. Ja kiitokset Akulle, joka on jaksanut meitä kouluttaa!! :)