Kappas vain!
Siitäpä onkin taas hujahtanut kolme kuukautta siitä, kun edellisen kerran tänne jotain kuulumisia päivittelin...
No, pistetäänpä tähän sitten vähän mennyttä, nykyistä ja tulevaakin:
Joululoma oltiin saarella, ihan käytännössä oman porukan kesken. Joitain kavereita tuli siinä ohimennen treffattua, mutta pääasiallisesti oltiin melkeinpä sielä _keskellä_ei_mitään_ koko joululoma. Kehtaanko tunnustaa, että saatoin jopa ehkä nauttiakin aika lailla kaikesta siitä hiljaisuudesta ja rauhasta... Käytiin me sentään "isolla kirkolla" kattomassa Uuden Vuoden tulitukset, kun oli oikein Puumalan kunnan 400v. juhlapaukutukset.
Vähän ennen loppiaista palauduttiin takaisin kotiin, tosin ilman Mansia joka kuulemma halusi jäädä vielä joululoman viettoon. Niin no, eihän me muut oltais tietenkään yhtään haluttu jäädä vielä lomailemaan... :D
Satsa aloitti juoksun tammikuun alussa, ja se tiesi reissua kasvattajan kanssa Etelä-Suomeen sulhasmiehen luo puolen kuun jälkeen. Viikon verran oli kuulemma ollut kiihkeää heilastelua, mutta ilman tulosta. Eli Satsalle ei tule kevätpentuja. Joten voidaan siis keskittyä heti lumien sulettua peko-treenaamiseen ihan täydellä teholla.
Tammikuun lopussa heitettiin Kuopion keikka. Kohteena pystykorvaväen Jalostuspäivät ja matkaseurana Henna, Lilli ja karhukoiravauva Miigo. Varattiin Leppävirralta Mansikkaharjusta mökki la-su väliseksi yöksi, jottei ihan niin jäätävän aikaisin tarvinnut sunnuntaina lähteä liikenteeseen. Oli muuten hieno paikka! Kuopiossa vietettiin todella mukava päivä, paljon tuli nähtyä tuttuja koiraimmeisiä. Ja ennen kaikkea iloa tuotti Miigon menestys pentuluokassa: VSP-pentu. :)
Ennen Kuopion reissua tapahtui ehkä se suurin juttu: kävin hakemassa Kokkolasta hieman lisää häkintäytettä! Laumaa tuli täydentämään venäläis-eurooppalainen laika Belosnezka, tuttavallisemmin Neska. Tai Neponen. Tai Neps. Tai Nips-Naps... Tälle rakkaalle lapselle tehty oma sivu muiden jatkoksi. Oikeammin Neskan virallinen koti (ja omistaja) tulee olemaan Puumalassa, mutta... Neskan sinne saaminen ei ole ihan niin yksinkertainen 1+1 -juttu...... Toistaiseksi on siis täällä miun lauman jatkona, opettelemassa koiranelämää ja jonkinlaisia käytöstapoja. Sen verran hieno yksilö on kyllä rakenteeltaan, että edes alkeelliset kehäkäytöstavat täytyy tuolle (tulevalle sertihaukalle) opettaa. :D
Helmikuussa ei kait muistaakseni tapahtunut mitään järin maata mullistavaa, siinä se hujahti ohi ihan huomaamatta. Mitä nyt jonkin sortin koiranäyttelymatkakuume alkoi taas nostamaan päätään ihan kunnolla... Sen seurauksena on nyt sitten tiedossa reissut porokoirien kanssa ainakin toukokuussa Latviaan ja syyskuussa Liettuaan, tavoitteena saada Sissistä Baltian kaksoisvalio eli BALT MVA & BALT VMVA, ja Satsastakin BALT MVA. Saas nähdä kuin meijän käy! :D
Maaliskuun alussa Mansikin palautui takaisin kotiin. Sanoisinko että siellä oli vastassa varsin iloisen onnellinen laikalapsonen, kun se pääsi takaisin oman lauman pariin. Eihän sillä Mansilla siis mitkään huonot oltavat ole saarellakaan ollut, mutta toki sillä oli kavereita melkonen ikävä.
Sen verran palatakseni tuohon lauman kasvamiseen yhdellä nelijalkaisella, että täytyy kyllä hieman hämmästellä miten kivuttomasti tässä on nyt sen reilut 1,5kk menty. Toisaalta tuntuu että tuo pentu olisi ollut jo pidempäänkin... Eniten ehkä arvelutti miten Mansi suhtautuu tuohon härpäkkeeseen. Sissiä tai Satsaa en epäillyt hetkeäkään, etteivätkö Neskaa hyväksyisi. Eivätkä edes kissatkaan olleet moksiskaan uudesta perheenjäsenestä...
Vaan Mansipa osasi yllättää erittäin positiivisesti, ja oli heti ylintä ystävää Neskan kanssa. Tässäpä niillä onkin sitten aika kulunut toistensa kimpussa. Ja porot nauttii, kun saavat olla rauhassa... :D
Että olihan sitä tässäkin jo tapahtumaa ihan riittävästi kolmelle kuukaudelle :D
 |
| Apinalauma häkissään :D |
